PALIPALIPALIAPALIPÄLÄPÄLÄPÄLÄPÄLÄPALIPALIPALI

Naapurustossamme on lähietäisyydellä kolme temppeliä. Koko sen ajan, kun olemme täällä asuneet, on aina välillä kuulunut "vienoa luentaa" aka "santtausta" jostain niistä. Viimeisimpinä öinä tai siis aamuyöntunteina meno on alkanut hieman villiintyä. Viime yönä kello kolme alkoi varsin kovaääninen (selvisikin, että yhdellä temppelillä todellakin on kaiuttimet käytössään) "santtaus" joka kesti aina iltapäivällä alkaneeseen sateeseen saakka (eivät ehkä kaiuttimet kestäneet vettä,). Oloni ei ollut aamulla erityisen "pyhittynyt" vaan varsin nuutunut.

Pikaisan tiedustelukierroksen jälkeen selvisi, että nyt ollaan Kamputsealaisen buddhismin (Theravada) ytimessä eli lähestymässä on Pchum Ben eli esi-isien päivä (បុណ្យភ្ជុំបិណ្ឌ, "Ancestors' Day"). Tänä vuonna sitä vietetään 30.9. Mutta itse juhlaan aletaan varautumaan jo viisitoista päivää ennen itse pääpäivää, ja siksi meidänkin makuuhuoneisiin kantautuu ääniä jo nyt ennen aamuhärää.

Juhlan tarkoitus on kunnioittaa esi-isiä. Munkit laulavat suttia (suttas) palin kielellä (eli edes paikkalliset eivät ymmärrä mitä lauletaan) jatkuvasti jättäen jopa nukkumisen (kuten lähinaapuritkin,) väliin. Tarkoitus on avata helvetin portit, jotta kuolleiden henget pääsevät edes hetkeksi vapauteen. Osa hengistä pääsee vapauteen kokonaan ja osa palaa päivän jälkeen takaisin kärsimään rangaistustaan. Samalla tarjotaan ruokia niin hengille kuin myös munkeille.

Odotan innolla "porttien sulkeutumista" jotta saamme taas kunnon yöunet!

ABC ja tuk tuk hurisee

Alkoihan sekin sitten vihdoin eli KOULU! Kyllä sitä jo tuli odotettuakin (ainakin minun). Reilu pari viikkoa sitten surautimme tuk tukilla tutustumaan uuteen kouluun.

Päivä oli kuuma (kuten ne aina ovat), ja vatsassa pojilla kurisi jännitys. Tutustumipäivä oli uusille oppilaille tarkoitettu kevyt kierros koulun alueella. 

Kiltisti kiersimme letkan perässä paahtavan auringon alla. Koulun alue on suhteellisen suuri. Se on jaettu kolmeen osaan; päiväkotiin, alakouluun ja yläkouluun.

Joka puolella kävi kova kuhina. Sudit sutivat ja luudat huiskivat. Koulun alkuun oli kaksi päivää, mutta moni asia tuntui olevan aika vaiheessa vielä (hieman karikoiden sanottuna, ranskalaiseen tyyliin,).

Koululta löytyi iso tekonurmikenttä jalkapallomaaleineen, uima-allas (sinne olisi varmaankin jokainen halunnut hypätä saman tien!) sekä ihanasti ilmastoitu sisäkenttä houkuttelevine koripallokoreineen. 

Ei hassumpaa!

Luokkahuoneita emme päässeet vielä ihastelemaan, ja ehkä siksi pojat olivat myrtseinä,)))))

Ensimmäinen varsinainen koulupäivä oli torstaina 1.9. 

Koulu alkaa joka päivä kello kahdeksan ja loppuu kello kolme, paitsi keskiviikkoisin, jolloin opetus loppuu jo yhdentoista jälkeen. Koululle voi vielä jäädä syömään ja leikkimään pitkä tauon ajaksi eli kello yhteen saakka.

Kotomaan koulumatkaan verrattuna (vähintään yksi tunti suuntaansa) tämä uusi matka sopii minulle paremmin kuin mahtavasti. Lähtö kotoa noin kymmenisen minuuttia ennen koulun alkua tuk tukin hurinasta nauttien!

Ensimmäinen  koulupäivä oli jännä! Häliseviä, luokkahuoneita etsiviä lapsia vanhempineen oli joka puolella puhumattakaan uusista luokkakavereista ja uudesta opettajasta.

Isoveli joutui kauhukseen Suomen neljättä luokkaa vastaavalle luokalle! Aloittavat rontit Ranskassa koulun kuusivuotiaina, joten yhdeksänvuotias on siellä sitten nelosella. Tämä aiheutti pojalle vatsanväänteitä ja kivistystä parina ensimmäisenä päivänä tosi paljon. Muutaman kouluviikon jälkeen onneksi tilanne on rauhoittunut (vatsassakin). Hän (ja opettaja) on ymmärtänyt, että joitakin asioita ei vain vielä voi osata eli niitä käydään sitten pulmatilanteen eteen tullessa läpi. Koulu on myös tottunut erilaisista kouluympyröistä tulleisiin lapsiin, joten tukiopetussyteemi tuntuu olevat aika kattava.

Kuusivuotiaalle taas kävi todella hauska tuuri. Hänen opettajansa on Suomessa olleen opettajan kolleega!!! Jean-Loup vaihtui (Janne-Suden kaveriksi) Marie-Loupksi (no, ok Marie-Laureksi,). Tämä hauska yhteensattuma on auttanut minimiehn sulahtamista uuteen kouluun isosti.

Nyt kahden viikon kouluharjoittelulla huristellaankin jo ihan innoissaan kouluun aamuisin ABC:tä opiskelemaan. Uimatunnitkin alkoivat tällä viikolla! Jokaisella luokalla on yksi tunti uintia joka viikko marraskuun loppuun saakka ainakin.

Viikonloppuna on edessä koulun vapaa-ajantoiminnan esittelypäivä. Sitä odotetaan innoissaan! Ohjelmassa pitäisi olla ainakin sitä KORISTA!

ABC.

Nälkä!

Lohikeitto,

graavilohi,

kylmäsavustettu lohi,

lämminsavustettu lohi,

paistettu lohi,

lohileipä,

lohipyörykkä,

lohikiusaus,

lohiterriini,

lohi,

lohi,

lohi,

lohi,

lohi,

+

kalapuikko, lohella tai ilman.

Jotenkin maistuis.

Kamputsea lienee lihansyöjän unelmamaa. En ole narskutellut reiluun pariinkymmeneen vuoteen kalaa vahvempaa lihasta. Ensimmäinen kuukausi minulla meni lähinnä näläntunnetta tuntien. Aika nopeaan alkoi tökkimään omat vajavaiset keittotaitoni paikallisista aineksista, kahdella hellalevyllä, ruokaa esiin hieroen (kielimuurin vuoksi taas ruuan tilaaminen on useimmiten hankalaa, kun en osaa kysyä josko ruoka on tehty lihaliemeen tahi ei).

Nuudeleita, nuudeleita ja pikkasen niitä nuudel eita lisää. Kun aloittaa keittiön "nollasta" niin siinä meneekin jokunen tovi perusaineksia keräillessä. Aloitat keittelemään nuudelille kaveria ja huomaatkin ettet omaja jotain itsestään selvää ruoka-ainetta. Säveltämiseksi menee, kunnes ainesosan löydät.

Tarpeeksi kauan, kun nuotti kerrallaan kokkaa, alkaa keittiön kaappikin näyttää kotoisammalta. Mitähän sitten syyttäisi, kun ruuat maistuvat aina ihan samalta???

Hieman kaiveltuani paikallisia toreja ja yhtä ostamaani keittokirjaa, olen tajunnut paikallisen ruokakulttuurin olevan laveamman kuin oletinkaan. 

Hygieniaerot tuovat omat rajoituksensa kokkailuun. Paikallisilla toreilla myydän vaikka mitä ruoka-ainesta yli kolmenkymmenen asteen lämmössä. Kalat ja lihat keikkuvat myyntitiskeillä ilman kylmäkoneita (ja useimmiten ilman jäitäkään => ja jos jäitä on, niin ne hakataan usein maata vasten jollain huhmareella pienemmiksi palasiksi, eh). Jos mereneläviä, tai lihaa, haluaa ostaa torilta, suosittelisin ostamaan elävää. Olisi ainakin tuoretta. Nenä kertonee myös paljon tuotteesta. Me olemme ostaneet vain vihanneksia, hedelmiä, kananmunia ja riisiä toreilta. 

Yleisimmät mausteet liemessä (kuin liemessä) ovat galangal (käy myös inkivääri), sitruunaruoho, kalasoosi (fish sauce), palmusokeri, limen mehu, tamarind-mehu, kaffir lime -lehti, amok-lehti ja suola. Noita, kun paahtelee/keittelee keskenään, niin jonkinlaisen perusliemen saa aikaiseksi. Siihen voi sitten kaveriksi laittaa vaikka niitä nuudeleita (eh heh).

Uuden kodin myötä sain ilokseni luksusesineen eli kaasuhellan kera uunin! Tosin itse uunin opettelussa menee tovi. Ensimmäisen harjoituskerran (KIITOS kaikille, jotka jakoivat ihania neuvojaan käytön suhteen!!!) jälkeen tajusin kaasu-uunin olevan aivan eri laitteen kuin sähköuunin. Harjoittelu sen kanssa siis jatkuu. 

Torilta olen löytänyt tosi paljon itselleni outoja ruoka-aineita. Yllä olisi kaksi. Vasemman puoleinen on hedelmä. Se on aika pieni. Sisältä se näyttää ja maistuukin aika paljon litsiltä (kirjoitetaanko se suomeksi noin???). Oikean puoleinen on vihannes, joka muistuttaa aika paljon kesäkurpitsaa, mutta on maultaan happamampi kera isompien siementen.

Osaako kukaan nimetä noita???

Alun arkiruoka näytti aika lailla alla olevalta (tosin tässä villisti riisiä!); miehen ja poikien ruokaan lisäsin nakit (yhden vallmistajan nakit menevät alas pojilta, muut on kuulemma outoja) ja itselle ilman. Ei ihme, että aina tuntui olevan nälkä!

Entä se lohi? SITÄ MUN ON NIIIIN IKÄVÄ!

Saahan täältäkin sitä, mutta pienen pienen pieni pala maksaa noin 7-8 dollaria.

Käärme paratiisissa ja muita vesileikkejä

Uuteen kotiin muutimme sunnuntaina! Aika onkin lähinnä kulunut allasta testatessa. Kahdeksan matkalaukkuamme (ja miljoona nyssäkkää=mistä ne ovat tulleet???!!) sentään maltoimme nippa nappa purkaa.

Aika ennen "omaa allasta" olikin aikamoista altaanmetsästystä! Phnom Penh ei varsinaisesti ole uimarien city. Aika loppumetreillä löysimme tasan yhden oikean, täyspitkän uima-altaan kera hyppyaltaan (ja sitä ei edes olla ehditty testata, kun tuli kuumeilut kylään) Olympia Stadionilta. 

Altaitahan kaupunki on tavallaan täynnä, sillä joka hotellilla on omansa kuten myös isommilla asuintaloilla. Kysymys onkin pääseekö ulkopuolinen uimaan ja, jos näin lupsakasti on, niin millä hinnalla???

Osa hotelleista antaa uimaluvan, kunhan ostat syötävää/juotavaa jollakin summalla. Osassa paikoista summa ei ole järin suuri eli viidellä dollarilla voi jopa onnistua. Oleellinen kysymys toki lasten kanssa vettä etsiessä on, onko paikka "lapsiystävällinen", sillä kaikki eivät ole.

Yhden pienen vesipuistonkin löysimme, Lyla Centre, ja ihan kohtuuhintaan! Arkipäivinä pääsymaksu on kolme ja viikonloppuisin neljä dollaria per nenä. Vesi on suolaista, mikä oli pojista outoa, mutta minua kannatteli mukavasti,)

Lyla Centressä on paljon työntekijöitä. He aktivoituivat aina, kun menimme uimaan. Jo alkoi hurja roskien keräys altaasta tai muu vastaava sutina. Kun me istuimme, istuivat hekin,)))

Lylan osoite on #36 katu nro 508.

Mukava pieni hotelli, kivalla altaalla varustettuna, on Hotelli Circa 51 osoitteenaan katujen 51 ja 222 kulma. Toivovat vähintään viidella dollarilla ostoksia uintia vastaan. Samaan hintaan voi ihmetellä heidän tiukkailmeisiä kilpikonniaan.

Allas oman kodin vieressä on kyllä luksusta, jota jaksan arvostaa suuresti! Me ollaan oltu niin kiireisiä uimareita, etten ole pahemmin edes kuvia napsinut.

Niin se käärme tai siis torakka tai kaksi odottivat meitä uuden keittiön lattialla. Ihanaa!

Kuumetta ilmassa ja Royal Palace bonarina

Minari veti neljän päivän kuumeputken terhakasti läpi. Seiniä on tullut siis tuijoteltua ihan mukavasti. Onneksi edellisviikonloppuna kaivelin yhden kotikirpparin kirjaläjästä muutamat dokkarit mukaan! Pojat saivat pelata ja tuijottaa elokuvia, kun minä joko luin kirjaa tai kokkasin epämääräisiä mössöjäni.

Onneksi olemme kiertäneet jo aikalailla kaikki nähtävyydet, sillä monsuunisateet ovat nyt tulleet ihan oikeasti. Tällä viikolla on satanut joka päivä, osin kovastikin kera "komean" ukkoskuuron.

Aika alussa reissuamme käväisimme hikoilemassa Royal Palacen alueellakin. Hillittömän iso palatsialue löytyy keskeltä Riverside-aluetta, joen varrelta (Samdach Sothearos Blvd (3)). Royal Palacen yhteydessä on Silver Pagoda eli kaksi kärpästä yhdellä vierailulla saa hoidettua. Vuodesta 2004 Kamputseaa hallinnut kuningas Norodom Sihamoni asuu myös palatsin alueella, mutta sinne toki ei pääse kaffelle ilman kutsua. Kuninkaan oma asuinalue on noin puolet Royal Palacen kokonaispinta-alasta.

Pääsymaksu turisteille on vajaat seitsämän dollaria per nenä. Paikalliset pääsevät muistaakseni 500 rielillä sisään. Meiltä minareista ei otettu mitään hintaa, mutta jostain olin lukevinani, että myös lapset maksavat sisäänpääsyn. Royal Palace ja Silver Padoga ovat avoinna klo 8-11 ja klo 14-17.

Alue on kaunis ja hyvin  hoidettu. Muotoihin leikatut pensaat johdattelevat kulkuamme. Tämä taitaa olla yksi suosituimmista (jollei suosituin) nähtävyksistä sillä alue oli täynnä kanssaihmettelijöitä.

Aluetta on rakennettu 1860-luvulta alkaen kuninkaallisen perheen asumukseksi. Lukuunottamatta punaisten kmeerien veristä valtakautta kunigasperhe on siellä asunutkin. 

Silver Pagoda on saanut nimensä lattiaa peittävien 5000 hopealaataan innoittamina. Yksi laatta painaa yhden kilon! Punaiset kmeerit tuhosivat valtakaudellaan noin 60% temppelin aarteista, mutta jäljelle jääneetkin esineet ovat huikaisevia. 

Ihmettelylistalta löytyy niin italialaisesta marmorista tehdyt portaat, ihmisen kokoinen kultainen Buddha-patsas kera 9584 timantin kuin kullasta tehdyt minihahmot, jotka kertovat Buddhan tarinan vain muutamia mainitakseni.

Pienten miesten kanssa kirmasimme alueen noin tunnissa läpi paahtavan auringon alla. Paljon jäi siis nähtävää vielä!

Ei muuta kuin ovi kiinni ja UIMAAN!

"Kivoja" kavereita?

Viikonlopusta saatiin  toiselle minarille kaveriksi kuume eli haavelinjalla edetään tämä päivä sisätiloissa: Voih, kun pääsisi ulos! Ilmastoinnin humistessa alkaa ihon pintaan nousta tuskanhiki vaikka sisälämpötila on kohtuullinen. Ulkoilmaa ei voita mikään!

Ulkoilma onkin yksi asia jota kovasti kaipaamme kotomaasta. Täältähän sitä toki löytyy myös, mutta päiväsaikaan on niin kuuma (ilmankosteuden kera, uh+++), että auringon paahteessa ei oikein jaksa ulkosalla juoksennella tahi leikkiä kovinkaan pitkää aikaa. Pimeys taas laskeutuu jo kuudelta, mutta lämpötila puolestaan alkaa laskemaan vasta kymmenen maissa, joten ihan ei "biorytmit" kolahda kohdilleen tenavien ja tropiikin kesken.

Ilmasto ehkä selittää ulkoleikkipaikkojen vähyyden. Phnom Penh:stä olemme toistaiseki löytäneet vain kaksi leikkipuistoa! Auringon paahtaessa metalliset osat (ja niitä on paljon) telineissä ovat polttavan kuumia. Muutenkin puiden vähäinen määrä puistoissa ei anna edes hetken suojaa paahteelta. Nyt olisi tilausta vaikkapa Lappset-firman puisille tuotteille täällä (huom.vink.huom. Emmi, oliko ne sun sukulaisii,)))) ja katoksille.

Jos puistoon päiväsaikaan uskaltaa mennä grillaantumaan niin ilman sadan litran vesipulloa ei kannata lähteä!

Yleinen siisteyskäsitys/roskisten käyttö ei ole suomalaisen näkökulmasta ihan kohdillaan täällä. Eivät leikkipuistot mitenkään varsinaisia kaatopaikkoja ole, mutta roskaläjiä löytyy sen verran tarpeeksi, että pieniä "lisäleikkikavereita" löytyy suhta helposti.

Emme kuitenkaan ihan innosta kirkuen ryhtyneet hippaamaan tämä ison rotan kanssa. Lähinnä hätistelin poikia kauemmas, kun tuo vesikauhurokote on meillä listalla vasta tämän kuun lopussa. Pakottivat kuitenkin kuvan "leikkikarvasta" ottamaan. YÖK!

Pidempiaikaiseen riehumiseen paras paikka lienee sisäleikkipaikat (SE RAIKAS ILMA niistä tosin uupuu,(. Niitäkään ei tunnu ihan pilvinpimein olevan, mutta ostoskeskuksissa taitaa kaikissa olla yksi sekä tietty Kids City:ssä.

Keräilen vaikka osoitteista oman postauksen johonkin koloon, jos vaikka joku innostuisi tännepäin tulemaan beibejensä kanssa peuhaamaan. 

Hiljaista on,)