Tervetuloa ötökkäbaariin!

Olen jo tovin pohtinut ruokavalioni laajentamista ja sivusilmällä seurannutkin keskustelua ötököiden matkasta suomalaisille ruokalautasille. Kaikin puolin kannattava operaatio sanoisin. Ne ovat ekologisia ja eettisiä purtavia. Mainio lisä kaltaiselleni fisuaarille proteiinin lisälähteenä. Jostain myös muistan lukeneeni, että ne ovat ravintoarvoiltaan monilta osin jopa lihaan verrattavia, mutta niiden kasvatus rasittaa luontoa huomattavasti vähemmän!

Paikallisilla toreilla olen kiinnostuneena kuikuillutkin ötökkämyyjien koreihin, mutta vielä en ole saanut ostetuksi sirkan sirkkaa. Tähän on tehtävä muutos viimeinkin, ajatelin reilu viikko sitten. 3/4 perheestämme innostui ajatuksesta perustaa testiryhmä (varsinkin, kun avasin ajatustani mahdollisuudella tehdä operaatiosta myös videoklippi,).

Poikien kanssa hyppäsimme siis tuk tukkiin ja huristelimme Psar Thmeihin öttiäisostoksille. Kambodza onkin mainio paikka ostaa hyönteisiä lautaselle. Perinteisten sirkkojen ja larvojen lisäksi täällä on ihan oma erikoisuutensa, tarantella!

Tarantellan kokkaamisella ei ole kovinkaan pitkää perinnettä vielä sillä epäilevät sen syömisen lisääntyneen (ja vakiintuneen) punaisten kmeerien vallan alla. Kansa kärsi nälänhädästä, kun lähes kaikki ravinto kuljetettiin joko sotilaille tai vaihdettiin aseisiin. Oli oltava luova, jos halusi selvitä. Tarantellan syöminen on ollut yksi niistä keinoista.

Tänä päivänä Skuon kaupunki on tarantellojen herkkukeskus, mutta niitä kyllä löytää aika lailla kaikkialta Kambodzasta.

Kotona laitamme valkoisen liinan parvekkeen pöydällemme, sillä ilmassa on juhlan (lue: kauhun) tuntua. Pojat toivovat, että teen heille sokkolautaset eli oma maistamiseni saa odottaa. Ja onhan se aina hyvä antaa lasten testata ensin,)))

"Herkkulautanen" toisensa jälkeen saa arvoisensa huomion ja tarvittaessa tuomion. 

Halusin torilla ollessamme vihdoinkin ostaa myös toistakin paikallista herkkua, duriania. Olemme sitäkin vältelleet mahtavalla osumattomuustarkkuudella. Durian on siis paikallisten herkkujen HERKKU! Se haisee aivan kamalalta (ja ainakin siitä tehty jäätelö maistuu yhtä hirveältä => kokeilin vahingossa viime vuoden syksyllä,) aivan kuin keskenään olisi sekoitettu märkää lampaanvillaa, hikisukkia ja jotain muuta yhtä herkullista, jolle en edes keksi nimeä.

HAA, kaiken karvaisen jalan ja siiven pureskelun jälkeen poikien ehdoton inhokki oli durian!

 MUISTA myös tsekata upea dokkari:

ÖTÖKKÄ MAISTIAISET !!!

PS. Ne häiritsevät klik klik -äänet dokkarissa ovat epäammattimaisen äidin tuottamia,)))

 Kun dokkarimatsu on kunnialla muistikortilla vetäydyn herkkulautaseni kera parvekkeelle itsekseni maistelemaan saalistamme. Johan on tätä hetkeä tullut odotettuakin!

Aloitan terhakasti pikkusirkoista. Ne ovat rapeita ja eivätkä oikein maistu miltään ihmeemmin.

Seuraavaksi nappaan sormieni väliin larvan (eli joku toukkahärdelli). Puraisen reippaasti ja yhtä reippaasti sylkäisen sen suustani ulos! Olin jotenkin odottanut sen olevan kokonaan rapean, mutta sisältä tulikin "mehevää" nestettä. YÖK!

Kolmantena päätän kerryttää päivän proteiiniannostani isolla sirkalla. Saan rouskuteltua jalkoja hieman (ihan ok eli eipä maistu sen kummemmalta kuin pikkusirkatkaan). Itse sirkan suuhun laittaminen tuntuu vain aivan ylivoimaiselta ponnistukselta, sillä, noh, se todellakin on aika lailla sirkkamaiseen näköinen "ruokapala".

 Tarantellaa tarjoilevat täällä jopa hienoissa ravintoloissa (komiaan hintaan toki). En vain taida olla tarpeeksi hieno henkilö, sillä taas saan vain rouskuteltua jalkaa hieman. Itseasiassa jalan maku on mukava (lienee mausteista kyse) ja se on kivan rapsakkakin. MUTTA itse "gourmeen" fyysinen ulkomuoto on taas se asia, mikä minua suuresti jarruttelee. Kropassa on kuulemma SE herkullinen valkoinen liha, mutta kokematta minulta se jää.

Jälkiruokaahan tässä jo alkaa mieli kaipaamaan! Reippaana (lue: erittäin epäluuloisena) tartun durianiin ja lipaisen sitä hieman kielelläni. Haukkaan palan ja toisen ja kolmannen ja hupsi, syönkin sen kokonaan. Maku onkin hieman makea, ja hedelmän tuntuma suussa miellyttävä. Ja mikä lienee minulle tärkeintä, uskon, sillä ei ole siipiä tahi langanohuita jalkoja!

Ikävä kyllä, taidan pysyä fisuissa ja vihanneksissa kunnes nuo ötökät kömpivät ruokavaliooni vaikkapa jauhon muodossa. Ja sehän ei taida itseasiassa olla enää kuin puolen vuoden päässä!

Eikä tässä vielä kaikki! 

 

Bonuksena kaikille tänne saakka kahlanneille annan salaisen reseptin tarantellan valmistamiseen! Kun seuraava tarastellasesonki alkaa niin SINÄ olet valmis herkuttelemaan omin käsin valmistetuilla karvajaloilla!. LURPS (tai jotain sinne päin)!

Ainekset:

tarantelloja (lintuhämähäkki)

natriumglutamaattia

suolaa

sokeria

valkosipulia

öljyä

Sekoita keskenään suola, sokeri ja natriumglutamaatti ja pyörittele tarantellat seoksessa.

Heitä öljyyn murskatut valkosipulit ja keitä öljy kuumaksi. Jatka keittämistä kunnes valkosipulit ovat rapeita. Viskaa tarantellat kiehuvaan öljyyn ja keitä kunnes jalat ovat jäykistyneet kokonaan.

Nauti.

Tuotantotiimi: MediaRypäsLARVA.

Nälkä!

Lohikeitto,

graavilohi,

kylmäsavustettu lohi,

lämminsavustettu lohi,

paistettu lohi,

lohileipä,

lohipyörykkä,

lohikiusaus,

lohiterriini,

lohi,

lohi,

lohi,

lohi,

lohi,

+

kalapuikko, lohella tai ilman.

Jotenkin maistuis.

Kamputsea lienee lihansyöjän unelmamaa. En ole narskutellut reiluun pariinkymmeneen vuoteen kalaa vahvempaa lihasta. Ensimmäinen kuukausi minulla meni lähinnä näläntunnetta tuntien. Aika nopeaan alkoi tökkimään omat vajavaiset keittotaitoni paikallisista aineksista, kahdella hellalevyllä, ruokaa esiin hieroen (kielimuurin vuoksi taas ruuan tilaaminen on useimmiten hankalaa, kun en osaa kysyä josko ruoka on tehty lihaliemeen tahi ei).

Nuudeleita, nuudeleita ja pikkasen niitä nuudel eita lisää. Kun aloittaa keittiön "nollasta" niin siinä meneekin jokunen tovi perusaineksia keräillessä. Aloitat keittelemään nuudelille kaveria ja huomaatkin ettet omaja jotain itsestään selvää ruoka-ainetta. Säveltämiseksi menee, kunnes ainesosan löydät.

Tarpeeksi kauan, kun nuotti kerrallaan kokkaa, alkaa keittiön kaappikin näyttää kotoisammalta. Mitähän sitten syyttäisi, kun ruuat maistuvat aina ihan samalta???

Hieman kaiveltuani paikallisia toreja ja yhtä ostamaani keittokirjaa, olen tajunnut paikallisen ruokakulttuurin olevan laveamman kuin oletinkaan. 

Hygieniaerot tuovat omat rajoituksensa kokkailuun. Paikallisilla toreilla myydän vaikka mitä ruoka-ainesta yli kolmenkymmenen asteen lämmössä. Kalat ja lihat keikkuvat myyntitiskeillä ilman kylmäkoneita (ja useimmiten ilman jäitäkään => ja jos jäitä on, niin ne hakataan usein maata vasten jollain huhmareella pienemmiksi palasiksi, eh). Jos mereneläviä, tai lihaa, haluaa ostaa torilta, suosittelisin ostamaan elävää. Olisi ainakin tuoretta. Nenä kertonee myös paljon tuotteesta. Me olemme ostaneet vain vihanneksia, hedelmiä, kananmunia ja riisiä toreilta. 

Yleisimmät mausteet liemessä (kuin liemessä) ovat galangal (käy myös inkivääri), sitruunaruoho, kalasoosi (fish sauce), palmusokeri, limen mehu, tamarind-mehu, kaffir lime -lehti, amok-lehti ja suola. Noita, kun paahtelee/keittelee keskenään, niin jonkinlaisen perusliemen saa aikaiseksi. Siihen voi sitten kaveriksi laittaa vaikka niitä nuudeleita (eh heh).

Uuden kodin myötä sain ilokseni luksusesineen eli kaasuhellan kera uunin! Tosin itse uunin opettelussa menee tovi. Ensimmäisen harjoituskerran (KIITOS kaikille, jotka jakoivat ihania neuvojaan käytön suhteen!!!) jälkeen tajusin kaasu-uunin olevan aivan eri laitteen kuin sähköuunin. Harjoittelu sen kanssa siis jatkuu. 

Torilta olen löytänyt tosi paljon itselleni outoja ruoka-aineita. Yllä olisi kaksi. Vasemman puoleinen on hedelmä. Se on aika pieni. Sisältä se näyttää ja maistuukin aika paljon litsiltä (kirjoitetaanko se suomeksi noin???). Oikean puoleinen on vihannes, joka muistuttaa aika paljon kesäkurpitsaa, mutta on maultaan happamampi kera isompien siementen.

Osaako kukaan nimetä noita???

Alun arkiruoka näytti aika lailla alla olevalta (tosin tässä villisti riisiä!); miehen ja poikien ruokaan lisäsin nakit (yhden vallmistajan nakit menevät alas pojilta, muut on kuulemma outoja) ja itselle ilman. Ei ihme, että aina tuntui olevan nälkä!

Entä se lohi? SITÄ MUN ON NIIIIN IKÄVÄ!

Saahan täältäkin sitä, mutta pienen pienen pieni pala maksaa noin 7-8 dollaria.