PALIPALIPALIAPALIPÄLÄPÄLÄPÄLÄPÄLÄPALIPALIPALI

Naapurustossamme on lähietäisyydellä kolme temppeliä. Koko sen ajan, kun olemme täällä asuneet, on aina välillä kuulunut "vienoa luentaa" aka "santtausta" jostain niistä. Viimeisimpinä öinä tai siis aamuyöntunteina meno on alkanut hieman villiintyä. Viime yönä kello kolme alkoi varsin kovaääninen (selvisikin, että yhdellä temppelillä todellakin on kaiuttimet käytössään) "santtaus" joka kesti aina iltapäivällä alkaneeseen sateeseen saakka (eivät ehkä kaiuttimet kestäneet vettä,). Oloni ei ollut aamulla erityisen "pyhittynyt" vaan varsin nuutunut.

Pikaisan tiedustelukierroksen jälkeen selvisi, että nyt ollaan Kamputsealaisen buddhismin (Theravada) ytimessä eli lähestymässä on Pchum Ben eli esi-isien päivä (បុណ្យភ្ជុំបិណ្ឌ, "Ancestors' Day"). Tänä vuonna sitä vietetään 30.9. Mutta itse juhlaan aletaan varautumaan jo viisitoista päivää ennen itse pääpäivää, ja siksi meidänkin makuuhuoneisiin kantautuu ääniä jo nyt ennen aamuhärää.

Juhlan tarkoitus on kunnioittaa esi-isiä. Munkit laulavat suttia (suttas) palin kielellä (eli edes paikkalliset eivät ymmärrä mitä lauletaan) jatkuvasti jättäen jopa nukkumisen (kuten lähinaapuritkin,) väliin. Tarkoitus on avata helvetin portit, jotta kuolleiden henget pääsevät edes hetkeksi vapauteen. Osa hengistä pääsee vapauteen kokonaan ja osa palaa päivän jälkeen takaisin kärsimään rangaistustaan. Samalla tarjotaan ruokia niin hengille kuin myös munkeille.

Odotan innolla "porttien sulkeutumista" jotta saamme taas kunnon yöunet!

ABC ja tuk tuk hurisee

Alkoihan sekin sitten vihdoin eli KOULU! Kyllä sitä jo tuli odotettuakin (ainakin minun). Reilu pari viikkoa sitten surautimme tuk tukilla tutustumaan uuteen kouluun.

Päivä oli kuuma (kuten ne aina ovat), ja vatsassa pojilla kurisi jännitys. Tutustumipäivä oli uusille oppilaille tarkoitettu kevyt kierros koulun alueella. 

Kiltisti kiersimme letkan perässä paahtavan auringon alla. Koulun alue on suhteellisen suuri. Se on jaettu kolmeen osaan; päiväkotiin, alakouluun ja yläkouluun.

Joka puolella kävi kova kuhina. Sudit sutivat ja luudat huiskivat. Koulun alkuun oli kaksi päivää, mutta moni asia tuntui olevan aika vaiheessa vielä (hieman karikoiden sanottuna, ranskalaiseen tyyliin,).

Koululta löytyi iso tekonurmikenttä jalkapallomaaleineen, uima-allas (sinne olisi varmaankin jokainen halunnut hypätä saman tien!) sekä ihanasti ilmastoitu sisäkenttä houkuttelevine koripallokoreineen. 

Ei hassumpaa!

Luokkahuoneita emme päässeet vielä ihastelemaan, ja ehkä siksi pojat olivat myrtseinä,)))))

Ensimmäinen varsinainen koulupäivä oli torstaina 1.9. 

Koulu alkaa joka päivä kello kahdeksan ja loppuu kello kolme, paitsi keskiviikkoisin, jolloin opetus loppuu jo yhdentoista jälkeen. Koululle voi vielä jäädä syömään ja leikkimään pitkä tauon ajaksi eli kello yhteen saakka.

Kotomaan koulumatkaan verrattuna (vähintään yksi tunti suuntaansa) tämä uusi matka sopii minulle paremmin kuin mahtavasti. Lähtö kotoa noin kymmenisen minuuttia ennen koulun alkua tuk tukin hurinasta nauttien!

Ensimmäinen  koulupäivä oli jännä! Häliseviä, luokkahuoneita etsiviä lapsia vanhempineen oli joka puolella puhumattakaan uusista luokkakavereista ja uudesta opettajasta.

Isoveli joutui kauhukseen Suomen neljättä luokkaa vastaavalle luokalle! Aloittavat rontit Ranskassa koulun kuusivuotiaina, joten yhdeksänvuotias on siellä sitten nelosella. Tämä aiheutti pojalle vatsanväänteitä ja kivistystä parina ensimmäisenä päivänä tosi paljon. Muutaman kouluviikon jälkeen onneksi tilanne on rauhoittunut (vatsassakin). Hän (ja opettaja) on ymmärtänyt, että joitakin asioita ei vain vielä voi osata eli niitä käydään sitten pulmatilanteen eteen tullessa läpi. Koulu on myös tottunut erilaisista kouluympyröistä tulleisiin lapsiin, joten tukiopetussyteemi tuntuu olevat aika kattava.

Kuusivuotiaalle taas kävi todella hauska tuuri. Hänen opettajansa on Suomessa olleen opettajan kolleega!!! Jean-Loup vaihtui (Janne-Suden kaveriksi) Marie-Loupksi (no, ok Marie-Laureksi,). Tämä hauska yhteensattuma on auttanut minimiehn sulahtamista uuteen kouluun isosti.

Nyt kahden viikon kouluharjoittelulla huristellaankin jo ihan innoissaan kouluun aamuisin ABC:tä opiskelemaan. Uimatunnitkin alkoivat tällä viikolla! Jokaisella luokalla on yksi tunti uintia joka viikko marraskuun loppuun saakka ainakin.

Viikonloppuna on edessä koulun vapaa-ajantoiminnan esittelypäivä. Sitä odotetaan innoissaan! Ohjelmassa pitäisi olla ainakin sitä KORISTA!

ABC.

Nälkä!

Lohikeitto,

graavilohi,

kylmäsavustettu lohi,

lämminsavustettu lohi,

paistettu lohi,

lohileipä,

lohipyörykkä,

lohikiusaus,

lohiterriini,

lohi,

lohi,

lohi,

lohi,

lohi,

+

kalapuikko, lohella tai ilman.

Jotenkin maistuis.

Kamputsea lienee lihansyöjän unelmamaa. En ole narskutellut reiluun pariinkymmeneen vuoteen kalaa vahvempaa lihasta. Ensimmäinen kuukausi minulla meni lähinnä näläntunnetta tuntien. Aika nopeaan alkoi tökkimään omat vajavaiset keittotaitoni paikallisista aineksista, kahdella hellalevyllä, ruokaa esiin hieroen (kielimuurin vuoksi taas ruuan tilaaminen on useimmiten hankalaa, kun en osaa kysyä josko ruoka on tehty lihaliemeen tahi ei).

Nuudeleita, nuudeleita ja pikkasen niitä nuudel eita lisää. Kun aloittaa keittiön "nollasta" niin siinä meneekin jokunen tovi perusaineksia keräillessä. Aloitat keittelemään nuudelille kaveria ja huomaatkin ettet omaja jotain itsestään selvää ruoka-ainetta. Säveltämiseksi menee, kunnes ainesosan löydät.

Tarpeeksi kauan, kun nuotti kerrallaan kokkaa, alkaa keittiön kaappikin näyttää kotoisammalta. Mitähän sitten syyttäisi, kun ruuat maistuvat aina ihan samalta???

Hieman kaiveltuani paikallisia toreja ja yhtä ostamaani keittokirjaa, olen tajunnut paikallisen ruokakulttuurin olevan laveamman kuin oletinkaan. 

Hygieniaerot tuovat omat rajoituksensa kokkailuun. Paikallisilla toreilla myydän vaikka mitä ruoka-ainesta yli kolmenkymmenen asteen lämmössä. Kalat ja lihat keikkuvat myyntitiskeillä ilman kylmäkoneita (ja useimmiten ilman jäitäkään => ja jos jäitä on, niin ne hakataan usein maata vasten jollain huhmareella pienemmiksi palasiksi, eh). Jos mereneläviä, tai lihaa, haluaa ostaa torilta, suosittelisin ostamaan elävää. Olisi ainakin tuoretta. Nenä kertonee myös paljon tuotteesta. Me olemme ostaneet vain vihanneksia, hedelmiä, kananmunia ja riisiä toreilta. 

Yleisimmät mausteet liemessä (kuin liemessä) ovat galangal (käy myös inkivääri), sitruunaruoho, kalasoosi (fish sauce), palmusokeri, limen mehu, tamarind-mehu, kaffir lime -lehti, amok-lehti ja suola. Noita, kun paahtelee/keittelee keskenään, niin jonkinlaisen perusliemen saa aikaiseksi. Siihen voi sitten kaveriksi laittaa vaikka niitä nuudeleita (eh heh).

Uuden kodin myötä sain ilokseni luksusesineen eli kaasuhellan kera uunin! Tosin itse uunin opettelussa menee tovi. Ensimmäisen harjoituskerran (KIITOS kaikille, jotka jakoivat ihania neuvojaan käytön suhteen!!!) jälkeen tajusin kaasu-uunin olevan aivan eri laitteen kuin sähköuunin. Harjoittelu sen kanssa siis jatkuu. 

Torilta olen löytänyt tosi paljon itselleni outoja ruoka-aineita. Yllä olisi kaksi. Vasemman puoleinen on hedelmä. Se on aika pieni. Sisältä se näyttää ja maistuukin aika paljon litsiltä (kirjoitetaanko se suomeksi noin???). Oikean puoleinen on vihannes, joka muistuttaa aika paljon kesäkurpitsaa, mutta on maultaan happamampi kera isompien siementen.

Osaako kukaan nimetä noita???

Alun arkiruoka näytti aika lailla alla olevalta (tosin tässä villisti riisiä!); miehen ja poikien ruokaan lisäsin nakit (yhden vallmistajan nakit menevät alas pojilta, muut on kuulemma outoja) ja itselle ilman. Ei ihme, että aina tuntui olevan nälkä!

Entä se lohi? SITÄ MUN ON NIIIIN IKÄVÄ!

Saahan täältäkin sitä, mutta pienen pienen pieni pala maksaa noin 7-8 dollaria.