Vakiduuni!

Taidemuoto kuin taidemuoto, eikö?! Olen saanut "vakityön"!

Syksystä alkaen olen poikieni kanssa surauttanut tuk tukilla ja paatilla Koh Dachille (Silkkisaari) joka toinen viikonloppu askartelemaan Coconut Schoolin lasten kanssa (tästä kirjoitan erikseen vielä lisää ja paljon,).

Jos joku on sitä mieltä, että vapaaehtoistyö ei kannata niin nyt voin sanoa: väärässä olet!

Naapurini Paloma näki Facebookiin postaamiani kuvia Silkkisaarella puuhaamistamme töistä ja pyysi minua tekemään samoja juttuja palkan kera heidän kerhossaan!

No, varsinaisesti en voi sanoa käyväni töissä, sillä kerhon vedän vain kerran viikossa, torstai aamuisin (plus esivalmistelut).

Eilen hyppäsin aamulla Paloman kyytiin, ja puolentoista tunnin kuluttua olimme CIAI:n ylläpitämän hurmaavan puisen koulurakennuksen pihassa.

Kerho on tarkoitettu lapsille ennen ja jälkeen koulupäivän. Täällä monessa koulussa on aamu- ja iltapäiväkouluryhmät, koska lapsia on niin paljon.

Pihassa odotti noin 70 iloista lasta (joiden oikea koulupäivä alkaa siis kello yksi).

Pulpetit luokassa muistuttavat vanhoja suomalaisia pulpetteja joissa istuinosa ja pöytä ovat kiinni toisissaan. Yhteen penkkiin mahtuu siis monta pientä pyllyä, mutta siitäkin huolimatta luokkahuoneeseen mahtuu kerrallaan vain noin puolet lapsista joten teemme kunkin askartelun kahtena viikkona peräkkäin, jotta kaikki pääsevät tekemään samat asiat.

Olin ymmärtänyt, että lapset eivät pahemmin puhu englantia, joten olin taloyhtiömme paikallisen managerin avustuksella kirjoittanut itselleni ylös lauseita kmeriksi (hitsi tää kieli on VAIKEA taipumaan suussani).

Täällä aina ja uudelleen hämmästyn lasten hyviä käytöstapoja ja hyväntuulisuutta. He hymyilevät paljon, uskaltavat tulla lähelle ja erityisesti haluavat oppia.

Tämä kaikki ei ole aina ihan helposti ymmärrettävissä, sillä monet lapset asuvat hyvin ankeissa oloissa peltihökkeleissä (jotkut jopa kadulla).

Kambodzassa on myös hyvin pitkä väkivallan kierre, mikä koskee yhä vahvasti suurta osaa kansasta.

Uusimpien tutkimusten mukaan neljä viidestä aikuisesta kantaa mukanaan lapsuuden traumaa, mikä käsittää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa ja jopa seksuaalista hyväksikäyttöä. Se on iso luku!

Nämä lapsuuden rankat kokemukset taas kulkevat mukana tämän päivän lapsien elämään kierteen jatkuessa. Tutkimuksen mukaan 75% perheistä käyttää fyysistä väkivaltaa rangaistusmuotona yhä. Vanhemmat myös herkästi pelottelevat lapsia väkivallalla. Myös naisiin kohdistuu perheväkivaltaa paljon, joka taas herkästi siirtyy lapsiin eri asteisina lyönteinä.

Kun näitä lukuja lueskelin niin en voi kuin ihmetellä pienten ihmisten  voimaa mennä eteenpäin, tuntemattomaan aikuiseen ihmiseen luottamista alusta alkaen ja niitä hyviä käytöstapoja (tervehtimistä, kiittämistä ja rauhallisuutta).

Ensimmäisellä kerralla teimme lasten suursuosikin, oman vihon! Vihon kannet koristellaan omakuvalla, mikä toteutetaan kankailla.

Liikuttavinta on, että lapset kysyivät tunnin jälkeen saavatko pitää vihon itsellään! Tämä sama tapahtui myös Coconut Schoolissa aikaisemmin.

Mikään ei siis ole itsestään selvää.

Ensimmäinen tunti on takana, ja mieleni iloinen. Aamu oli aivan ihana. Oli mahtavaa katsoa iloisia mini-ihmisiä tyytyväisen näköisinä matkalla kouluun uusi vihko kädessään.

Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla!

Special THANK YOU Paloma and Bopha for giving me this opportunity! Happyhappyhappy!

Ps.

Hitsit! Olisi pitänyt ottaa kuvia valmiista töistä paaaaljon enemmän. Ne oli niin upeita!

ABC ja tuk tuk hurisee

Alkoihan sekin sitten vihdoin eli KOULU! Kyllä sitä jo tuli odotettuakin (ainakin minun). Reilu pari viikkoa sitten surautimme tuk tukilla tutustumaan uuteen kouluun.

Päivä oli kuuma (kuten ne aina ovat), ja vatsassa pojilla kurisi jännitys. Tutustumipäivä oli uusille oppilaille tarkoitettu kevyt kierros koulun alueella. 

Kiltisti kiersimme letkan perässä paahtavan auringon alla. Koulun alue on suhteellisen suuri. Se on jaettu kolmeen osaan; päiväkotiin, alakouluun ja yläkouluun.

Joka puolella kävi kova kuhina. Sudit sutivat ja luudat huiskivat. Koulun alkuun oli kaksi päivää, mutta moni asia tuntui olevan aika vaiheessa vielä (hieman karikoiden sanottuna, ranskalaiseen tyyliin,).

Koululta löytyi iso tekonurmikenttä jalkapallomaaleineen, uima-allas (sinne olisi varmaankin jokainen halunnut hypätä saman tien!) sekä ihanasti ilmastoitu sisäkenttä houkuttelevine koripallokoreineen. 

Ei hassumpaa!

Luokkahuoneita emme päässeet vielä ihastelemaan, ja ehkä siksi pojat olivat myrtseinä,)))))

Ensimmäinen varsinainen koulupäivä oli torstaina 1.9. 

Koulu alkaa joka päivä kello kahdeksan ja loppuu kello kolme, paitsi keskiviikkoisin, jolloin opetus loppuu jo yhdentoista jälkeen. Koululle voi vielä jäädä syömään ja leikkimään pitkä tauon ajaksi eli kello yhteen saakka.

Kotomaan koulumatkaan verrattuna (vähintään yksi tunti suuntaansa) tämä uusi matka sopii minulle paremmin kuin mahtavasti. Lähtö kotoa noin kymmenisen minuuttia ennen koulun alkua tuk tukin hurinasta nauttien!

Ensimmäinen  koulupäivä oli jännä! Häliseviä, luokkahuoneita etsiviä lapsia vanhempineen oli joka puolella puhumattakaan uusista luokkakavereista ja uudesta opettajasta.

Isoveli joutui kauhukseen Suomen neljättä luokkaa vastaavalle luokalle! Aloittavat rontit Ranskassa koulun kuusivuotiaina, joten yhdeksänvuotias on siellä sitten nelosella. Tämä aiheutti pojalle vatsanväänteitä ja kivistystä parina ensimmäisenä päivänä tosi paljon. Muutaman kouluviikon jälkeen onneksi tilanne on rauhoittunut (vatsassakin). Hän (ja opettaja) on ymmärtänyt, että joitakin asioita ei vain vielä voi osata eli niitä käydään sitten pulmatilanteen eteen tullessa läpi. Koulu on myös tottunut erilaisista kouluympyröistä tulleisiin lapsiin, joten tukiopetussyteemi tuntuu olevat aika kattava.

Kuusivuotiaalle taas kävi todella hauska tuuri. Hänen opettajansa on Suomessa olleen opettajan kolleega!!! Jean-Loup vaihtui (Janne-Suden kaveriksi) Marie-Loupksi (no, ok Marie-Laureksi,). Tämä hauska yhteensattuma on auttanut minimiehn sulahtamista uuteen kouluun isosti.

Nyt kahden viikon kouluharjoittelulla huristellaankin jo ihan innoissaan kouluun aamuisin ABC:tä opiskelemaan. Uimatunnitkin alkoivat tällä viikolla! Jokaisella luokalla on yksi tunti uintia joka viikko marraskuun loppuun saakka ainakin.

Viikonloppuna on edessä koulun vapaa-ajantoiminnan esittelypäivä. Sitä odotetaan innoissaan! Ohjelmassa pitäisi olla ainakin sitä KORISTA!

ABC.