Täällä, mutta kaukana...

Aurinko nousee, joka päivä. Kuumana. Päivät seuraavat toisiaan enemmän tai vähemmän toisiaan kopioiden, leppoisasti. Lomakaudet tuovat oman värinsä arkeen, uusia paikkoja ihmeteltäviksi, hiekkarantoja kaivettaviksi. Jokin kuitenkin uupuu, suku ja rakkaat ystävät, läheiset ihmiset.

Äitini kuoli kesäkuussa 2015. Jos hän eläisi, en olisi täällä, vaan siellä. Aika on niin rajallinen ja jossain vaiheessa se tulee vastaan ja sulkee rajansa.
Viime vuoden keväällä juttelin pitkästä aikaa ystäväni kanssa ja kerroin tulevasta matkasta. Hän oli innoissaan. Hän kertoi myös syöpänsä uusiutuneen. Kannustin ja rohkaisin. En uskonut hänen aikansa tulevan vielä pitkään aikaan. Kesällä hänenkin rajansa sulkeutui.

Tässä maassa on rajoja suljettu rankasti. On uskomatonta seurata ihmisten loputtomalta tuntuvaa ystävällisyyttä ja positiivista asennetta vaikka jokaisessa perheessa on joku tai useampi jonka matka on päättynyt aivan liian varhain.

Hän, Seppo, tuli elämääni, kun olin varhaisteini. Ei huudellen, eikä kasvattaen vaan antaen minun rauhassa olla ja kasvaa. Äitini uusi mies, ensimmäinen, jota vastaan en kapinoinut. He kulkivat yhdessä pitkän taipaleen, äitini kuolemaan saakka. Seppo-pappa. Sinnikäs mies, joka ei mistään valita, ei koskaan.

Me olemme kaukana. Ja nyt hän on kaukana. Yhtä kaukana kuin äiti. Viimeisessä puhelussaan hän oli väsynyt. Kertoi keuhkokuumeen iskeneen, mutta ei jaksanut maata sairaalassa. Kertoi ikävöivänsä äitiä. Kovasti.

Suru-uutinen saapui lauantaina. Sydän oli pettänyt ja täyttänyt keuhkot nesteellä. Poikani katsoivat itkevää äitiään ja totesivat; "joku on varmaankin taas kuollut". Kyllä, Seppo-pappa.

Lepää rauhassa, ja voimia Sepon pojille Markulle ja Mikalle perheineen.

  Rakkaudella Seppo-papalle .

❤,

Ananasakäämä

Kasvun seuraaminen on ihanaa, oli sitten kyseessä tenavat tahi rehut! Kun muutimme tänne päätin laittaa siemeniä "maahan" heti, kun se on mahdollista. Erinäisiä siemeniä olen maitopurkkeihin heitellyt, ja osa on jopa onnistunutkin. Hauskin tuttavuus kaikista on kuitenkin ananas!

Sitä voi kokeilla jopa pohjolassa kunhan valo riittää (kasvilamppu voi olla tarpeellinen lisä tosin talven yli punnerrettaessa).

Ananas ei ole turhan vaativa kasvi. Istutusta varten tarvitsee vain ostaa ananas, purnukka sekä multaa (vaatimaton istustumulta on aivan riittävä koko kasvukaudeksi).

Kun olet nauttinut itse hedelmän niin jätä kaunis hattu kuivahtamaan pariksi päiväksi. Tärkeää on, että keltaista osaa ei jää vaan se kuivatetaan pois. Istuta hattu purkkiin.

Kasvia ei kannata kastella alhaalta, koska sen juuret ovat vaatimattomat. Kasvi ottaakin kaiken tarvitsemansa lehtien välityksellä, joten kastele sitä ylhäältä päin. Keskelle "ruusukkeeseen" on hyvä jäädä "lammikko" kastelun yhteydessä. Myöhemmässä vaiheessa sen voi istuttaa isompaan astiaan.

Ananas kasvattaa yhden hedelmän. Satoa voi odotella noin vuoden sisällä. Omani ovat nyt olleet purkeissaan noin viisi kuukautta. Kivasti kasvavat, mutta vielä ei ole itse herkkua näkynyt. 

Viikonlopun telttaretkellämme bongasin kuvissa olevia (hedelmällisiä) ihanuuksia paljon. Ilokseni niissä oli kauniita ananaksen alkuja kaikissa. Kun palaamme Suomeen aion kokeilla näitä hurmureita myös siellä! Ne on niin kauniita!

Ylemmässä kuvassa ovat molemmat söpöliinini, Elli ja Nelli. Lajikkeet ovat erilaiset, ja niiden kokosuhdekin on pysynyt samana koko kasvumatkan vaikka istutin ne lähes samaan aikaan.

Lurps!

Tomppeli hukassa vai hukka temppelissä?

Lomailu on ihanaa, ja minilomailu vielä ihkumpaa, mutta entä lomalta lomailu???

Rakas ystäväni Maria teki kanssamme juurikin näin. "Hieman hämmentävää, mutta virkistävää", hän totesi ilkikurisesti. Lähdimme siis hänen Phnom Penhin lomaltaan joululomalle Siem Reappiin. Tarkoituksenamme oli testata löytääkö joulupukki luoksemme kaikista osoitteenvaihdoksistamme huolimatta! Varasimme reilua viikkoa aikaisemmin Giant Ibiksen bussista istuimet kullekin. Yhteen suuntaan lipun hinta on 15 dollaria, ja matka-aika on noin kuusi tuntia muutamien pysähdyksien kera.

Halvemmallakin pääsee, mutta ilmastoinnista ja wifistä kannattaa maksaa, ainakin lasten kanssa matkatessa,)

     

Joulupukin testaamisen ohella palava halumme oli nähdä ja kokea Angkorin maagiset temppelit. Alueen historia ulottuu pitkälle. Ensimmäiset varmasti ajoitettavat löydökset ajoittuvat 500-luvulle. Vanhin löydetty temppeli on Jayavarma II:n (790-835) rakennuttama. Se kaikista kuuluisin, Angkor Wat, on taas Suryavarman II:n (1113-n.1150) aikana, ja käskystä, rakennettu ihanuus. Alue on kaikkineen on hyvin laaja ja täynnä eriasteisia raunioita. Kaikkia ei ole läheskään edes löydetty tahi kaivettu esiin.

Temppelialue on hyvin organisoitu. Olimme onnekkaita päästessämme sisään vanhalla hinnalla (20 dollaria/päivä), sillä hinta (37 dollaria/päivä) melkein tuplaantui vuoden (2017) alussa. Lapset pääsevät sisään ilmaiseksi (alle 12-vuotiaat). Hinta on kova Kamputseassa, mutta niin on paikkakin upea sekä ainutlaatuinen. Temppelialue on suhteellisen lähellä Siem Reappia, mutta kävellen sinne ei matkaa taita. Me vuokrasimme tuk tukin päiväksi 18 dollarilla (tosin Elsu antoi 20 päivän päätteeksi, sillä kuljettaja oli varsin mainio, ja varasi hänet seuraavaksikin päiväksi).

Hiki virtasi, ja kameramme räpsyivät koko päivän. Alue oli ihana, hyvin hoidettu ja tosi täynnä meitä turisteja. Maria keskittyi kuvaamaan turisteja kuvaamassa raunioita ja toisiaan, Elsu taisi hoita arkkitehtuuripuolen ja minä jotain siltä väliltä. Kuvasaldomme yhdessä lienee aika mittava määrältään,)

Yksi päivä riitti meille muille paitsi miehelleni eli hän palasi seuraavana aamuna kuvaamaan auringonnousua Angkor Watin eteen (600-700 muun aamuvirkun kanssa,))))).

Temppeleissä on paljon hindulaisten jumalien patsaita monine käsineen ja kärsineen, mutta tänä päivänä buddhalaismunkkeja näkee temppeleiden lomassa, erityisesti Angkor Watissa.

Siem Reap on ihana kaupunki. Siisti! Suhteellisen pieni eli helppo ottaa omakseen. Turisteja ei vaivata loputtomiin ostaostaostaostaosta-huudoilla. Tykästyimme! Keskusta on tosin aika meluinen iltaisin eli olimme onnekkaita oman hotellimme ollessa hieman sivummalla. Minarit löysivät reissultamme myös hieronnan ihmeet eli otimme muutamaankin otteeseen kahden, kolmen dollarin jalka- ja käsihierontoja. Relaa, hei kelaa!

PS.

Joulupukki ei tuonut lahjoja lomamestaan, mutta NE ODOTTIVAT KOTONA.

Huh huh!!

PPS.

Ai niin siis kuka meni hukkaan vai hukka meni minne?? Me taidettiin jokainen mennä hieman kadoksiin, niin muilta kuin itseltämmekin, temppeleiden labyrinteissä! Muutamaan otteeseen piti oikeasti pysähtyä hengittelemään, jottei paniikki iske. Selvittin. Huh.