Koti kaukana kotoa - Paloma

(In english you'll find the text HERE.)

Lastenoikeuksien asiantuntija

Paloma Martinista tuli orpo 5-vuotiaana hänen menettäessä vanhempansa ja molemmat veljensä onnettomuudessa. Onneksi suku oli tiivis ja valmis ottamaan hänet siipiensä suojaan. Lapsuuden kokemukset ovat olleet yksi tekijä, miksi hän opiskeluaikoina erikoistui nimenomaan lasten oikeuksiin politiikan ja kehitysyhteistyön opinnoissaan.

Paloma oli jo nuorena varma, että Espanja ei ole se paikka jossa hän tulee työtään tekemään. 

28-vuotiaana hän pakkasi laukkunsa halunaan löytää uusia kulttuureja, paikkoja ja avuntarpeessa olevia ihmisiä sekä ymmärtääkseen maailmaa paremmin. Ensimmäinen kohdemaa oli Makedonia, jonka jälkeen Paloma on asunut viimeisen viidentoista vuoden aikana niin Ivory Costilla, Italiassa, Angolassa, Guineassa, Filippiineillä, Guatemalassa, Marokossa, Mauritaniassa kuin Päiväntasaajan Guineassa sekä nykyisessä kotimaassaan Kambodžassa. Makedoniassa Paloma tapasi avopuolisonsa Alberton, mutta isoimman jäljen on häneen jättänyt Ivory Coast.

Työskentely Afrikassa oli Paloman lapsuuden haave. Ivory Coastilla hän työskenteli orpojen entisten lapsisotilaiden parissa. Siellä hän tajusi kuinka vaikeaa elämä voi olla. Aika Ivory Coastilla jäi vain yhteen vuoteen, sillä sota muutti suunnitelmat. Vaarallinen evakuointi sodan jaloista jätti ikuisen jäljen puhumattakaan siitä, että vain länsimaalaiset evakuoitiin ja taakse piti jättää paikalliset ihmiset ja lapset joiden kanssa hän oli tehnyt työtä.

Italialaisen avopuolison Alberton tie on ollut hyvin samankaltainen Paloman kanssa. Useimmissa kohdemaissa he ovatkin olleet yhdessä, ja lapsetkin ovat syntyneet ”matkan varrella”.

Pitkäaikaisin koti heillä on ollut juurikin Kambodžassa.

Kotimaastaan Paloma kaipaa eniten ihmisten tapaa puhua toisilleen, silmiin katsomista ja kohteliaisuutta sekä tietenkin lähisukuaan. Paluusta Eurooppaan on ollut perheessä puhetta hyvin vähän. Vain silloin, kun Paloma ja Alberto tuntevat itsensä hyvin väsyneiksi, he pohtivat muuttoa joko Italiaan tai Espanjaan.

Paloman verratessa Kambodžaa muihin asumiinsa paikkoihin, hän huomaa suurimman eron paikallisten ystävien määrässä. Täällä niitä on nolla, kun kaikissa muissa maissa ystävystyminen paikallisten kanssa tuntui helpolta ja luontevalta. Hän ei kuitenkaan suoraan laita sitä kambodžalaisten piikkiin, sillä hänen elämäntilanteensa on täysin erilainen täällä kuin aikaisemmissa asuinpaikoissa. Tällä hetkellä hektisen perhe-elämän ja työn sovittamisen kanssa kuluu suurin osa ajasta ja energiasta. Paloma on myös huomannut, että iän karttuessa, hän ei enää ole ehkä niin ”ennakkoluuloton” tutustuja kuin nuorempana.

Jos ystävystyminen tuntuu Kambodžassa hankalalta niin paikallisten rauhallisuudelle, tilanteessa kuin tilanteessa, Paloma antaa kuitenkin paljon arvoa. Alussa hänellä oli tosin hieman vaikeuksia tämän paikallisten rauhallisuuden kanssa suhteessa omaan espanjalaiseen temperamenttiinsa.

Kambodžassa hänet on yllättänyt täysin kuinka helppoa täällä on elää perheellisenä. Arjen asiat sujuvat ja ihmiset hymyilevät aidosti paljon. Yllätykset ovat olleet lähinnä positiivisia.

Paloman suku oli aina tiennyt hänen lähtevän maailmalle jonakin päivänä. Vain kahdesti he ovat pyytäneet häntä palaamaan Espanjaan: Ivory Coastin tapahtumien jälkeen sekä ensimmäisestä raskaudesta suvulle kerrottaessa. Paloman perhe halusi lapsen kasvavan turvallisessa ja tutussa maassa. 

Paloma perheineen käy Euroopassa kerran vuodessa, ja muulloin yhteyttä pidetään yllä Skypen välityksellä.

Palomasta parasta antia maailmalla asumisessa ovat olleet juurikin ”kaikki nämä vuodet poissa”. Hän on oppinut kunnioittamaan toisia ihmisiä, rauhallisuutta ja  hymyilemään paljon. Parasta hänen elämässään juuri nyt ovat lapset ja Alberto. 

Lapsilleen hän haluaisi vielä näyttää Afrikan, jonkun rauhallisen maan sieltä. Arjen, jossa osataan elää, uskoa huomiseen ja järjestää juhlat kurjuuden keskelläkin iloiten pienistä asioista.

Paloma suosittelee uuteen kulttuuriin muuttamista ihmiselle, joka osaa olla nöyrä maailman edessä, rakastaa uuden oppimista ja löytämistä.

Kysyttäessä mitä pitää ottaa huomioon muuttaessa uuteen maahan, Paloma huudahtaa hädissään: ”Tähän en osaa vastata, koska en ole käytännöllinen ihminen!”

BIO/

Syntynyt 1972 Espanjassa, Madridissa.

Perhe: mies Alberto, maajohtaja NGO,  s. 1963, lapset Maya s. 2007 ja Andre s. 2009 sekä koira Pepa s. 2013.

Koulutus: politiikka ja kehitysyhteistyö Madridin  yliopistossa, erikoistunut lasten oikeuksiin ja hallintoon.

Työnantaja: CIAI – Centro Italiano Aiuti all'infanzia, maajohtaja.

Kielitaito: espanja, ranska, italia ja englanti.

Asunut Phnom Penhissä kesäkuusta 2010.

Harrastukset: teatteri, kirjoittaminen ja lukeminen.

MOTTO

Asiat joita et anna muille, menetät.

Phnom Penh -suositukset

1.      S21 / Kansanmurhamuseo

2.      Kävele, ota tuk tuk, ime kaupunkia, katso ja ihmettele sitä

3.      National Museum

Kambodža-suositukset

1.      Angkor Wat

2.      Kep

3.      Koh Rong / Koh Rong Samloem