(In english you'll find the text HERE.)
Takana on kohta yksitoista kuukautta ilman Suomea ja sitä oikeaa kotiamme. Emme ole ainoat täällä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa. Alla Julietten perheen tarina ja muutama muu ihana nainen seuraa myöhemmin perästä. Kiitos ihaNAISET!
Korkeasti koulutettu kotiäiti
Juliette
Wiliamsonin maailmanvalloitus alkoi jo lapsuudessa nelilapsisen perheen asuessa
yhteensä yhdeksän vuotta niin Nigeriassa kuin Marokossa vanhempien työn vuoksi.
Aikuisuus ei ainakaan ole hänen matkustusintoaan laskenut. Ensin opinnot veivät
Julietten Canadaan ja myöhemmin rakkaus 28-vuotiaana Espanjaan.
Espanjassa
Juliette perusti perheen arkkitehtimiehensä Jaimen kanssa.
Nuorimmaisen
lapsen, Sanchon, ollessa vasta kolme kuukautta, perhe pakkasi omaisuutensa ja
muutti Vietnamiin, Da Nangiin. Vietnamissa vuosia kertyi yhteensä neljä ja
kotikaupunkejakin kolme.
Alussa
Vietnam tuntui kuin olisi saapunut toiselle planeetalle. Juliette uskoi
olevansa valmistautunut muutokseen jo lapsuutensa ja nuoruutensa
asuinpaikkavaihdosten myötä, mutta toisin kävi. Pienen vauvan tarpeiden
täyttäminen oli haastavaa.
Maaseutumaisessa Da Nangissa oli lähes mahdoton löytää vaippoja, sokeroimatonta
maitoa tai lakanoita. Kaikki puhuivat vain vietnamia, joten kommunikointi oli
alussa työlästä. Ensimmäiset kolme kuukautta olivat vaikeita, kulttuurishokin
sävyttämiä päiviä. Alun ankeuden jälkeen Juliette alkoi hahmottamaan alueen
hyvät puolet; kaunis maaseutuluonto, maukas ja puhdas ruoka sekä ystävälliset
ihmiset. Alussa tosin paikalliset käytöstavat tuottivat suurta hämmennystä
pienten lasten äidissä. Tuntematon ihminen saattoi ottaa lapsen sylistä omaansa
kysymättä sen kummemmin lupaa.
Puolen
vuoden kuluttua Jaimen työnantaja päätti sulkea Da Nangin projektin.
Jaime
sai työtarjouksen Mexico Citystä. Meksiko ei perhettä suuremmin innostanut,
mutta erittäin korkea palkkatarjous sai heidät vakuuttuneeksi kokeilemaan
mantereenvaihtoa. Mies lähti kuukautta aikaisemmin järjestämään asioita sinne,
ja Juliette paketoi Vietnamin kodin varastoon.
Mexico
City oli iso, levoton paikka Da Nangin uneliaan maaseutukaupungin jälkeen.
Juliette tunsi suurta turvattomuutta koko ajan. Lasten kidnappauksista
varoitettiin, ja mihinkään ei uskaltanut mennä ilman vartioita.
Korruptio
oli kaikkialla, ja erityisesti Jaimen vetämä rakennusprojekti tuntui olevan sen
riivaama.
Nuorin
lapsista, Sancho, alkoi saamaan öisin paniikkikohtauksia unissaan. Yöt menivät
lapsen rauhoittelussa ja uudelleen
nukuttamisessa.
Perhe
päätti lähteä kolmen kuukauden jälkeen takaisin Vietnamiin ilman tietoa työstä
tai toimeentulosta. Vietnam ja tulottomuus voittivat turvattomuuden ja ison
palkkapussin.
Perhe
muutti Hoi Aniin ja aloitti oman yrityksen, joka tarjosi niin sisustus- kuin
muutakin kodin muutostyösuunnittelua. Tulot olivat pienet, sillä paikallisilla
ei ollut varsinaisesti rahaa maksaa palvelusta. Monet ottivatkin ideat
käyttöönsä oma-aloitteisesti.
Lopulta
Jaime sai työn, mutta sen myötä kotikaupunki muuttui jälleen. Edessä oli muutto
Ho Chi Minh Cityyn. Tämä oli suuri muutos monessakin mielessä; perhe sai jälleen
sairasvakuutuksen, taideriennot ja elokuvat eli normaali kaupunkielämä oli
jälleen saatavilla. Myös Jaimen itsetunnolle muutoksella oli suuri merkitys.
Vuoden kuluttua sama yritys tarjosi hänelle paikkaa Phnom Penhissä. Edessä oli
jälleen muutto.
Perheelle
maan ja kaupungin vaihdos on ollut suuri muutostekijä. Lapset ovat nyt oikeassa
koulussa kotikoulun sijaan. Tämä on tarkoittanut myös Juliettelle isoa
muutosta: omaa aikaa! Oman uran kehittäminen
on ollut täysin taka-alalla lasten syntymän jälkeen kuten myös
harrastukset. Nuoruuden vanha rakkaus, teatteri, on herännyt Phnom Penhissä
henkiin jälleen. Hän näyttelee vakituisesti ranskankielisessä ryhmässä, La
troupe francophone de Phnom Penhissä.
Kambodžassa on yhä käynnissä
oikeudenkäynnit Kmer Rougen –sortoaikakauden johtoa vastaan. Juliette on
laittanut itsensä avustajalistalle ja toivoo pääsevänsä tarvittaessa
auttamaan oikeudenkäynneissä.
Juliette
on poikkeuksellinen maahamuuttaja Kambodžassa, sillä hän hoitaa niin kodin työt
kuin lapsetkin itse. Phnom Penhissä on yleistä, että kotiäiditkin palkkaavat
lastenhoitajan sekä siivoojan avukseen.
Kotimaastaan
Ranskasta Juliette ikävöi kulttuuria, juustoja, sukulaisiaan ja ystäviään.
Ikävöintiä on tarttunut matkaan muistakin entisistä kotimaista kuten marokkolainen
vieraanvaraisuus, spontaanisuus, couscous sekä minttutee mahtuvat
kaipuulistalle sekä espanjalainen tapaskulttuuri.
Julietten
verratessa Vietnamia Kambodžaan, hän toteaa Phnom
Penhissä maahanmuuttajien elävän helpommin “expat-kuplassa” kuin Vietnamissa:
torit vaihtuvat supermarketteihin ja pyörä tuk tukkiin. Vietnamissa oli
turvallista syödä jopa katukuppiloissa, kun taas Phnom Penhissä hygieniataso on
huomattavasti alhaisempi. Vietnam on myös ylpeämpi omasta maastaan ja haluaa
olla omavarainen, kun taas Kambodžassa kaikki tuntuu olevan kaupan.
Kaikkien ulkomailla vietettyjen vuosien
jälkeenkin kotimaahan on oma kaipuunsa. Paluuta Ranskaan perhe suunnittelee
muutaman vuoden sisällä, jotta lapset ehtisivät muodostaa kaveriverkostonsa
ennen varhaisaikuisuutta.
Haaveissa on oma paikka maaseudulla,
turvasatama johon voi aina palata vaikka perhe lähtisikin uudelleen matkaan
palaamisen jälkeenkin. Salaisena haaveena olisi vielä kokea arkea Afrikassa
perheen kanssa.
Vaikka lapsuudesta on paljon ihania
muistoja niin ennen lasten syntymää Juliette kuitenkin tunsi itsensä oudoksi ja
juurettomaksi. Vanhemmiten
hän on kuitenkin alkanut arvostamaan entistä enemmän vanhempiensa ratkaisuja.
Juliette on saanut mahdollisuuden tutustua uusiin kulttuureihin, nähdä useita
tapoja elää ja olla, ja saman hän on halunnut lopulta välittää myös omille
lapsilleen.
Parasta
juuri nyt on Julietten mielestä yhdessä kokemisen riemu perheenä niin arjessa
kuin eksoottisissa lomapaikoissakin. Verrattaessa Eurooppaan nautittavaa on
myös vapaus arjessa niin pukeutumisessa kuin tekemisessä. Phnom Penhissä kun ei
ole pahemmin sääntöjä tai rajoitteita.
Uhkaavia
tilanteitakin on ollut, tosin vain muutama, kuten laukun varastaminen.
Juliettea kuitenkin huolestuttaa prostituution kasvaminen ja sen synkimmän
puolen eli pedofilian lisääntyminen Kambodžassa.
Kuten myös korruptio on laajaa, jokapäiväistä. Vietnamissa hän ei tuntenut
oloaan koskaan turvattomaksi toisin kuin täällä.
Juliette
suosittelee lämpimästi muuttoa uuteen maahan ja kulttuuriin joustavalle,
uteliaalle, avoimelle, seikkailunhaluiselle ja haasterakkaalle ihmiselle. Ennen
lähtöä kannattaa hieman pohtia kuinka valmis on ”unohtamaan” vanhat rajat ja
tavat, avaamaan mielensä uudelle ja tuntemattomalla. Pieni etukäteen tehty
pohdiskelu auttaa ongelmien ilmaantuessa. Ja niitä aina ilmaantuu!
BIO/
Syntynyt 1977 Ranskassa, Nantesissa.
Perhe: mies Jaime, arkkitehti, s. 1978, lapset Amaya s. 2009 ja
Sancho t. 2010.
Koulutus:
Psykologi, opiskellut Ranskassa ja Canadassa, erikoistunut
kriminaali- ja oikeusspykologiaan, toinen tutkinto psykologia
markkinointitutkimuksessa ja viestinnässä.
Työnantaja:
kotiäiti.
Kielitaito:
ranska, englanti, espanja sekä arabia ja vietnam.
Asunut
Phnom Penhissä huhtikuusta 2015 alkaen.
Harrastukset:
teatteri ja zumba.
MOTTO
Ei ole vain yhtä tapaa elää,
ei sitä oikeaa yhtä tapaa.
Phnom
Penh -suositukset
1 Riverside illalla (lähellä Royal Palacea
esim)
2 Silk Island / Koh Dach
3 Vuokrata vene illaksi ja syödä illallinen
Mekong-joella
Kambodža-suositukset
1 Angkor Wat
2 Mondulkiri
3 Koh Rong
No comments:
Post a Comment