Joulun ihmettä etsimässä

"Valoa pimeyteen ja lämpöä sydämeen" tulee hoettua joulun alla useammin kuin kerran kotomaassa pakkasen paukkuessa tuvan nurkissa tai veden lotistessa sysimustalle peltikatolle. 

Meilläkin on täällä jo hieman kylmennyt, ja sateet tuntuvat pikkuhiljaa siirtyvän sivummalle. Tosin asteita on yhä sen kolmisenkymmentä päivisin, mutta iltaisin saattaa olla "vain" 26 astetta. 

Paikkallisilla näkee pitkiä housuja ja jopa villahanskoja joillakin mopokuljettajilla. Liioitteluksi (tai lämpöhalvauksen kerjäämiseksi) kutsuisin kyllä yhden mopedistin toppatakkia, mikä oli vedetty tiukasti kiinni leukaan asti.

Suomessa aika ennen joulua on sitä mustinta ja synkintä aikaa vuodesta. Valoisa aika kutistuu kutistumistaan, ja joinakin päivinä aurinkoa ei edes näe (ja joo, pohjoisessa sitä ei todellakaan näe,). Väsyttää koko ajan, mutta samalla pitäisi pohtia jouluvalmisteluja vaikka jo pelkkä työpäivän suorittaminen tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä.

Joulua ja lomaa odottaa koko sydämestään, loppuvuoden pelastajana, valon tuojana!

Täällä tuo valon määrä on vakio, ja sadekin kuivuu minuuteissa paidalta, aurinkoa siis riittää. Muutama päivä sitten joulukuukin saapui aivan kuin varkain! Tajusimme sen vasta kolmantena päivänä kyseistä kuuta, ja samalla jäimme pohtimaan joulukalenteria (jota siis ei ole) ja joulun läheisyyttä yleensäkin. Onneksi pojat eivät tarttuneet liikaa uupuvaan kalenteriin! Jos olisin moisen muistanut ajoissa, olisin voinut väsätä sellaisen. Äitee!

Koko joulun läheisyys tuntuu itseasiassa kaukaisuudelta! Ympäristö on niin erilainen kuin "oikean joulun" ympäristö. Mistä siis löytää joulun henki?

Paikallisethan eivät joulua vietä, mutta Phnon Penhissa asuu iso joukko "joulumaissa" syntyneitä, joten joitakin joulutapahtumia olemme löytäneet ja kolunneet.

Edellisviikonloppuna hurautimme paikallisen "rouvakerhon" järjestämään isoon joulutapahtumaan hienostohotelliin. Paikalla oli monenlaista myyjää tuotteineen, joulupukki (tosin totesimme, että ei voi olla oikea, kun puhuikin vain englantia,), tonttuja tikkareineen (lurps!), pelleryhmä (hauskoja!), askartelua lapsille (ihania juttuja; viiksiharppu, oma muovailuvaha, joulupukin muotokuva) ja joitakin tehtäviä (joista sai lasten ihannepalkinnon, muovisen rannekkeen,).

(ok, kiinni jäätiin,)))

Hauskaa oli! Mutta "joulumaasta" ulos tultaessa yhäkään ei viima riipinyt tukkaa päästä, pakkanen purrut nenää tunnottomaksi tahi kylmä sade kastellut kulkijoita flunssan partaalle...

Kyllähän joulu täällä näkyy. Kirjakauppaan se saapui jo hyvissä ajoin reilu kuukausi sitten. Kahviloissa on joulukuusi tai ainakin palloja pari. Ostoskeskukset ovat koristelleet itsensä muovisilla joulupukeilla, lumiukoilla ja lahjaröykkiöillä (joihin oli tullut tänä viikonloppuna suojakaiteet ympärille eli niitä paketeita oli varmaankin availtu,))).

Tänä viikonloppunakin suuntasimme joulutapahtumaan etsimään joulumieltä. Aeon-ostoskeskuksen yläkerran jääradalle olivat luoneet joulumaan. Jään lisäksi sinne oli tehty LUMESTA kuja, jonka varrella oli kojuja myymässä pipareita, karkkiomenoita, makkaroita ja vodkaa (höh, ruotsalaista toki).

Vuokrasimme luistimet ja pistimme jalalla koreaksi tunniksi. Ihanaa oli tuntea viileys iholla ja märkyys pepulla (hemskutin luistelutaidot!). Pojat lipsuttelivat saksalaisten (ja siis poikien) rakastamaa kovaksi sokeroitua omenaa, ja mies rouski nakkia tyytyväisenä.

Joulu, kyllä se vielä löytyy!

Duunihommia

Töitä, töitä. töitä olisi kiva tehdä!

Kotona riittää toki puuhaa, mutta pääkopalle se ei ole riittävästi pidemmän päälle. Siksi olen yrittänyt olla ahkera ja etsiä kovasti myös kamerakädelle töitä.
Aloitin istumalla koneen ääressä ja käymällä läpi kaiken mahdollisen, mitä vastaan tuli liittyen mainontaa tahi muotiin Phnom Penhissä. Viikon istuin ja kaivelin. Tulos oli jonkinlainen lista lehdistä, vaatemerkeistä ja mainostoimistoista. Kaikille laitoin lyhyen viestin, kera työnäytelinkkien, toivoen tapaamista.

Hiljaisuus.

Tapaamani ihmiset (ulkomaalaiset) toistivat samaa tarinaa: sähköposteihin ei vastata, puheluihin ei palata.

MUTTA kaksi vastasi: singaporelainen ja saksalainen. Viikon päästä toisesta tapaamisesta olin jo kuvaamassa Mode-lehteen!
MUTTA yksikään paikallisista ei vastannut. Uuden kierroksen jälkeen sain muutaman ympäripyöreän vastauksen (puhelimeen kukaan ei tunnu vastaavan,).
JOTEN hyppäsin tuk tukin kyytiin ja tein henkilökohtaisen kierroksen, sillä minulle oli kerrottu, että paras tapa lähestyä paikallisia ihmisiä on sopia tapaaminen kasvotusten.
KYLLÄ, kasvotusten ja mielellään seuraavaksi päiväksi, jotta ei ehdi unohtua!
MUTTA saldo oli nolla tapaamista! En päässyt koskaan etuovea pidemmälle. Kaikki lupasivat välittää viestini eteenpäin oikealle henkilölle kera esitteeni.
AIVAN hiljaista on ollut niillä rintamilla kuitenkin.

Vaikka välillä väsyn ja heitän sukset nurkkaan hetkeksi niin loppujen lopuksi olen aika jäärä eli en helpolla luovuta. Kuulin ihanalta naapuriltani Yuliannalta, että PPDW (Phnom Penh Designers Week) 2016 on lähestymässä. Se tarkoittaisi kolme päivää alan ihmisiä samassa tilassa! Sinne siis!

Varpaissa tuoreet lakat ja Marita Huurinaisen ihanat puukengät jalassa surautin keskiviikon näytökseen innokkaana (tai oikeastaan en niin innoissani, sillä olen maailman onnettomin kekkerityyppi).

Kolme iltaa minglasin ja kuvasin näytöstä samalla jaellen esitettäni vasemmalle ja oikealle. Tapasin mielenkiinoisia tyyppeja muodin saralta, mutta nähtäväksi jää, mitä käteen lopulta kellahtaa.

Ihmiset ovat todella sydämellisiä, mutta vilinää ja vilskettä sekä ihmisten kemioita plus kuka teki mitä ja kenen kanssa -härdelliä seurattuani totesin ringin olevan Suomen muotipiirejäkin "sisäsiittoisemmat".

Ensimmäisen päivän näytöksen jälkeen en ollut ihan varma, missä se muoti oli sillä niin tasapaksua ja tavanomaista käyttövaatetta heitti hurmaava suunnittelijakaksikko lavalle.

Toinen päivä oli omistettu miesten muodille ja kolmas naisten vaateparsille. Suureksi iloksini näistä kahdestä päivästä alkoi jo löytyä helmiäkin joukosta. Ylläolevan punaisen mekon voisin ottaa omakseni vaikka heti!

Ilokseni Mode Asia osti näytöskuvani seuraavaan numeroonsa! Palkkio on hiukea: 30 dollaria kolmelta päivältä plus kuvien purut ja esikäsittelyt. Kun summasta vähennän edestakaiset tuk tuk -ajelut kolmelta päivältä pois niin tuntipalkkioksi tulee varmaankin joku sentti. Eh.

Se ensimmäinen työ on siis jo ulkona. Kaupan päälle sain kannen, mikä oli ihana yllätys! Palkkio huikaisi eli se oli jopa 50 dollaria päivän työstä jälkitöineen (esivalinnat, esikäsittelyt sekä lopullisesten ruutujen kuvankäsittelyt).

Täällä ei varsinaisesti siis rahoiksi lyödä kauvaajanhommilla. Onneksi miehellä on palkkatyö! Mainospuolen hinnoittelua en osaa yhtään arvioida vielä sillä en ole saanut toistaiseksi yhtään tapaamista mainostoimistoihin(kaan).

Mutta tästä on hyvä jatkaa!

PS.

Lisää ensimmäisestä kuvauksesta löytyy TÄÄLTÄ.

PPS.

Näytösten merkit ovat:

A.N.D

Waterlily

Two wonders

Kosal Ou (Kool Us U)

Lee & Taylor

Soknan

Don Protasio

Devinalex

Established

Kims

(ja toimivia nettisuvujanhan näillä ei kenelläkään ole, mutta onneksi edes FB-sivut suurimmalta osalta löytyy)

Silkkiä, silkkiä!

Huomenna lähdetään saarilomalle! Sellaiselle mihin mukaan pakataan snorkkelit, räpylät ja hiekkalinnavehkeet! Pojat eivät ole lämpimään mereen vielä koskaan itseään dipanneetkaan.

Jokunen viikko sitten otimme hieman tuntumaa saarilomailuun vieressämme virtaavaa Mekong-jokea hyväksikäyttäen. Varasimme tuk tukin päiväksi käyttöömme (n. 15-20$) ja hurautimme joen keskellä killittävälle saariparille, Koh dach, Kandaliin.

Saari ei ole kovinkaan kaukana Phnom Penhistä ja sinne surauttaakin liikenteestä riippuen enemmän tai vähemmän alle tunnissa. Jokainen tuk tuk -kuljettaja tietänee reitin saareen. Lauttamatka maksaa tuk tukilta noin dollarin per suunta.

Saareen saavuttaessa tuntuu kuin olisi tehnyt aikamatkan. Niin lähellä suurkaupungin loputonta hälinää on paikka, jossa kuulee jopa hiljaisuuden. Saaret ovat täynnä viljelyksiä, mm. banaania, korkeilla jaloilla seisovia hurmaavia puutaloja ja lehmiä.

Se, mistä paikka on kuuluisa on kuitenkin silkkitoukat ja niiden pyllystään pullauttama ohut, vahva ja kaunis lanka, josta paikalliset kutovat kauniita silkkikankaita talojensa alakerroissa. Lähes jokaisessa talossa näyttää todellakin olevan kangaspuut!

Kävimme tutustumassa yhteen kotiin, jonka alakerrassa kangaspuut liikkuivat niin isoäidin kuin sisarusten voimalla. Koko perhe oli valjastettu niin kankaiden tekemiseen kuin myyntiin.

Pikku silkkishoppailun jälkeen oli ihanaa sulahtaa lähellä olevan talon alakertassa olevaan ravintolaan (sielläkin oli yhdet kangaspuut!). Paikka oli hurmaava! Joka paikassa oli riippumattoja, rengaskeinuja ja jopa muutamia kanoja.

Siellä söin tähän mennessä maukkaimman fish amok -ateriani! Ruuan päälle köllöttelimme aika tovin riippumatoissa.

Kroooh!

Saarella on ainakin kolme pagodaa eli sen verran me löysimme. Yksi oli hylätyn näköinen ja muut enemmän tahi vähemmän eletyn oloisia.Kaikki kolme olivat todella kauniita ihanissa väreissään.

Syy koulujen viikon lomaan on Phnom Penh:ssä tänä viikonloppuna järjestettävä Vesifestivaali (Water Festival). Kaupunki täyttyy ihmistä eli hurjaa hulinaa on tiedossa. Kaupunki kuulemma muuttuu levottomaksi, ja rikollisuus kasvaa festivaalin aikana. Joitakin vuosia sitten joku silta sortui aiheuttaen suurta surua monessa perheessä.
Otimme naapureiden vinkistä kiinni ja varasimme itsellemme rantaloman juhlahumun ajaksi.

Jossain näistä pagodoista kuulemma säilytetään Vesifestivaalin kilpailuveneitä. Me emme niitä nähneet eli ehkä hyörimme väärillä temppelialueilla,)
Lehmiä oli hieman joka paikassa ja aina vapaalla jalalla. Sitä jäin jotenkin pohtimaan, kun kyseessä ei kuitenkaan ole hindulainen alue. Ehkä paikalliset lehmät vain ovat superfiksuja ja palaavat kotiin, kun on aika,)

Reissu oli mainio sekä riittävä, sillä kotimatkalla osa turisteista simahti täysin.

Olemme palaamassa saarelle vielä, mutta toisenlaisen projektin merkeissä eli siitä aikanaan lisää.

Yllätysraskaus!

Pepa!

Phnon Penhissä ei voi välttyä kulkukoirilta ja -kissoilta. Niitä on joka korttelissa, nojailemassa kuppiloiden ja kahviloiden pöydänjalkoihin. Onneksi suurin osa näyttää kuuluvan kalustukseen eli niistä pidetään ainakin jollain tasolla huolta vaikka ilman omistajaa ovatkin. Koska meno eläimillä on vapaata niin usein nartut joko kantavat tai imettävät uutta pesuetta. Suloisia pentujakin saattaa nähdä!

Jokunen viikko sitten naapurimme Paloma pohdiskeli ääneen heidän koiransa, Pepan, lihonneen hieman. Pohdimme tovin josko Pepa voisi olla raskaana, mutta emme oikein osanneet päätellä pienestä tukevoitumisesta sitä sen tarkemmin. Paloma jutteli luurissa eläinlääkärikamunsakin kanssa, jonka tiukan kysymyspatterin jälkeen totesi raskauden mahdollisuuden olevan aika pienen.

Viikko sitten perjantaina Pepa katosi aamulenkin jälkeen!

Ja löytyi rappusten alta synnyttämästä!

Kuusi ihanaa, suloista ja NIIN PIENTÄ pentua Pepa pullautti ulos! Koiran vaistot ja vietit ovat uskomattomat! Ihana tyttö hoiti synnytyksen upeasti ja alkoi heti hoivata pienokaisia kuin vanha tekijä. Paloma perheineen on päästään pyörällä ja onnesta sekaisin, sillä onhan heillä nyt seitsämän koiraa yhden sijaan!

Voihan koirakuume! Miten tästäkin selviää???

Yhden maun -reseptit

Kamputsealaiset RAKASTAVAT syödä! Joka paikasta voit ostaa jotain suuhunpantavaa, sillä jos lähistöllä ei ole kuppilaa niin ainakin vieressäsi kulkee mopolla tai käsivoimin työnnettävä kärry tahi polkupyörä josta voi ostaa jotain syötävää. Toinen asia sitten on, mitä uskaltaa kärryistä ostaa ilman pelkoa vatsavaivoista jälkikäteen.

Me olemme ostaneet hattaroita, vohveleita, keksejä, kookosmaitoa (kokonaisia kookoksia) ja upporasvassa paistettuja leipäsiä. Maukkaita ovat olleet kaikki.

Omat keittotaitoni ovat ehkä tulleet tutuksi, tahi niiden vajaavaisuus, lukuisten valitusteni myötä. Haluankin jakaa yhden suosituimman makuyhdistelmäni reseptit (aivan, monikossa, sillä ne kaikki kuulemma maistuvat aivan samalta,).

(Tämä olisi leivinjauheella tehty (en ollut vielä löytänyt hiivaa) "pizza" voipaperilla (eh heh) kärvistellen)

Kamputsealaisen keittiön perusaineksia ovat: galangal, kuivatut katkaravut, "pyhä basilika", banaanin kukka, vihreä mango, sitruunaruoho, kalasoosi (fish sauce), palmusokeri, limen mehu, tamarind-mehu, vihreä tamarind, vesipinaatti, slack knang (hyvin hapan lehti), prahok (kuivattua kalahommaa), talvimeloni, punainen tahmea riisi, lootuksen juuret, vesililja (lootuksen kukka), minttu (joka maistuu thai basilikalta), kaffir lime -lehti, amok-lehti, "herne munakoiso" (kuvassa olevat vihreät pallurat), valkosipuli, sipulit, chili, auringonkukkaöljy ja suola. Eli onhan noita!

Westien pasta aasialaisittain:

valkosipulin kynsiä kokonaisina (mäjäytetään veitsen lavalla rikki)

öljyä

merisuolaa

palmusokeria

limen mehua

sipulin varsia kukkineen

vettä

pastaa

1. Paahda pannulla kynnet, sokeri ja suola nopeasti ja lisää joukkoon öljy, vesi ja limen mehu. Anna muhia miedolla lämmöllä.

2. Keitä pasta.

3. Lisää liemeen sipulin varret kukkineen ihan lopussa.

4. Sekoita keskenään.

5. Syö (lapsille se (hemmetin) ketsuppipurkki siihen lautasen viereen).

Nuudelihärpäke tofun kanssa (käy myös nakit (äitiparka!)):

valkosipulin kynsiä kokonaisina (mäjäytetään veitsen lavalla rikki)

öljyä

merisuolaa

palmusokeria

kalasoosi

limen mehua

vettä

"herne munakoisopalluroita"

kaffir lime -lehtiä

sitruunaruohonpala

porkkanoita

tofua (tässä on valmiiksi uppopaistettuja kikkareita)

nuudeleita

1. Paahda pannulla kynnet, porkkanat, kalasoosi, sokeri ja suola nopeasti ja lisää joukkoon "herne munakoisopallurat", kaffir lime -lehdet, sitruunaruohonpala, öljy, vesi ja limen mehu. Anna muhia miedolla lämmöllä.

2. Keitä nuudelit.

3. Lisää liemeen tofupallurat ja kiuhauta nopeasti.

4. Syö (lapsille ne (hemmetin) nakinpalat tofun sijaan).

Ihanan näköinen uunikala:

kala

limen siivuja

babysipuleita varsineen

kaffir lime -lehtiä

sitruunaruohonpala

merisuolaa

palmusokeria

riisiä

1. Hiero kalaan sokeri ja suola niin sisälle kuin ulos sekä heittele loput ainekset (ei riisi) taiteellisesti kalan päälle ja sisälle. Laita uuniin.

2. Keitä riisi.

3. Laita kala takaisin uuniin (hemmetin kaasu-uuni).

4. Syö (ja syödessäsi muistele lohta, mikä ei ole tikutettu täyteen pienen pieniä ruotoja, ja katsele, kun lapset syövät pelkkää riisiä).

Kokoperheen salaatti:

auringonkukkaöljyä 

merisuolaa

palmusokeria

limen mehua

kurkkua

tomaattia

sipulin varsia kukkineen

1. Paloittelet kurkut ja tomaatit.

2. Lurauta perään auringonkukkaöljyä, merisuolaa, palmusokeria ja limen mehua.

3. Ripottele päälle sipulin varsien pehmeät osat kukkineen.

4. Syö (ja tämä menee alas kaikilta jopa ilman ketsuppia!).

Paahtis ja mössö:

paahtoleipää

surimia (kuvassa on feikkikatkarapuja, jotka on tehty samasta turskamössöstä kuin surimit)

valkosipulia

merisuolaa

palmusokeria

limen mehua

(majoneesi)

1. Hakkaa ja silpu valkosipulinkynnet sekä surimitangot.

2. Sekoita joukkoon suola, sokeri ja loraus limen mehua (halutessa täyttävämpää, sekoita joukkoon majoneesia).

3. Paahda leivät ja lusikoi täyte päälle.

4. Syö (luprs!).

Savivuoka uunikala vihanneksilla:

kalafilettä (ei ole ainakaan niitä ruotoja!)

vihanneksia/juureksia

sipulin varsia

valkosipulin kynsiä kokonaisina (mäjäytetään veitsen lavalla rikki)

öljyä

merisuolaa

palmusokeria

limen mehua

vettä

1. Lado alas juurekset/vihannekset ja päälle kalanfilee.

2. Sekoita liemi lopuista aineksista ja kaada koko homman päälle niin, että kalakin peittyy.

3. Laita uuniin kunnes kypsää. Keitä riisi sillä aikaa.

4. Syö (ja syödessäsi kuuntele lasten valitusta siitä ettei ole lohta ja katsele, kun lapset syövät lähinnä riisiä).

(Kuvassa onnistunut pizza (vihdoinkin), kiitos ystäväni Mikon ohjeiden!)

Noita ylläolevia reseptejä, kun vääntelette ees taas niin pääsette kivasti kiinni siihen yhteen osaamaani makuun á la länkkäri Kamputseassa: valkosipulin kynsiä, öljyä, merisuolaa, palmusokeria ja limen mehua,)

PS. 

Jos oikeasti haluaa kokata niin, ehkä kannattaa sijoittaa vaikka tähän kamultani Mikolta pöllimääni (pakotin antamaan mulle), Priscan kirjoittamaan, Tarte Tatin -matkalukemiseen!