Silkkiä, silkkiä!

Huomenna lähdetään saarilomalle! Sellaiselle mihin mukaan pakataan snorkkelit, räpylät ja hiekkalinnavehkeet! Pojat eivät ole lämpimään mereen vielä koskaan itseään dipanneetkaan.

Jokunen viikko sitten otimme hieman tuntumaa saarilomailuun vieressämme virtaavaa Mekong-jokea hyväksikäyttäen. Varasimme tuk tukin päiväksi käyttöömme (n. 15-20$) ja hurautimme joen keskellä killittävälle saariparille, Koh dach, Kandaliin.

Saari ei ole kovinkaan kaukana Phnom Penhistä ja sinne surauttaakin liikenteestä riippuen enemmän tai vähemmän alle tunnissa. Jokainen tuk tuk -kuljettaja tietänee reitin saareen. Lauttamatka maksaa tuk tukilta noin dollarin per suunta.

Saareen saavuttaessa tuntuu kuin olisi tehnyt aikamatkan. Niin lähellä suurkaupungin loputonta hälinää on paikka, jossa kuulee jopa hiljaisuuden. Saaret ovat täynnä viljelyksiä, mm. banaania, korkeilla jaloilla seisovia hurmaavia puutaloja ja lehmiä.

Se, mistä paikka on kuuluisa on kuitenkin silkkitoukat ja niiden pyllystään pullauttama ohut, vahva ja kaunis lanka, josta paikalliset kutovat kauniita silkkikankaita talojensa alakerroissa. Lähes jokaisessa talossa näyttää todellakin olevan kangaspuut!

Kävimme tutustumassa yhteen kotiin, jonka alakerrassa kangaspuut liikkuivat niin isoäidin kuin sisarusten voimalla. Koko perhe oli valjastettu niin kankaiden tekemiseen kuin myyntiin.

Pikku silkkishoppailun jälkeen oli ihanaa sulahtaa lähellä olevan talon alakertassa olevaan ravintolaan (sielläkin oli yhdet kangaspuut!). Paikka oli hurmaava! Joka paikassa oli riippumattoja, rengaskeinuja ja jopa muutamia kanoja.

Siellä söin tähän mennessä maukkaimman fish amok -ateriani! Ruuan päälle köllöttelimme aika tovin riippumatoissa.

Kroooh!

Saarella on ainakin kolme pagodaa eli sen verran me löysimme. Yksi oli hylätyn näköinen ja muut enemmän tahi vähemmän eletyn oloisia.Kaikki kolme olivat todella kauniita ihanissa väreissään.

Syy koulujen viikon lomaan on Phnom Penh:ssä tänä viikonloppuna järjestettävä Vesifestivaali (Water Festival). Kaupunki täyttyy ihmistä eli hurjaa hulinaa on tiedossa. Kaupunki kuulemma muuttuu levottomaksi, ja rikollisuus kasvaa festivaalin aikana. Joitakin vuosia sitten joku silta sortui aiheuttaen suurta surua monessa perheessä.
Otimme naapureiden vinkistä kiinni ja varasimme itsellemme rantaloman juhlahumun ajaksi.

Jossain näistä pagodoista kuulemma säilytetään Vesifestivaalin kilpailuveneitä. Me emme niitä nähneet eli ehkä hyörimme väärillä temppelialueilla,)
Lehmiä oli hieman joka paikassa ja aina vapaalla jalalla. Sitä jäin jotenkin pohtimaan, kun kyseessä ei kuitenkaan ole hindulainen alue. Ehkä paikalliset lehmät vain ovat superfiksuja ja palaavat kotiin, kun on aika,)

Reissu oli mainio sekä riittävä, sillä kotimatkalla osa turisteista simahti täysin.

Olemme palaamassa saarelle vielä, mutta toisenlaisen projektin merkeissä eli siitä aikanaan lisää.