Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

MITÄ!? Joko se meni??? 

No ainakin, toinen vielä jatkaa matkaansa, eikö? Siis.

Onnellista uutta vuotta allihuupat ja kaikki!!!

Siis valoa kohden mennään!

Aika taitaa sittenkin olla rajallinen käsite. Se menee, eikä paljon kysele: joko ehdit, teitkö, venytetäänkö päivää? Yli kuukausi on hurahtanut ilman sanan sanaa tahi kuvan kuvaa sukulaisille blogiin!

Lattian luuttauksen ja ruuanlaiton ohessa olen tehnyt hieman jopa töitä, etsinyt sitä joulua ja ottanut vastaan rakkaan ystävän Suomesta sekä turisteillut vielä lisää.

Ah, saanko esitellä: Miss Maria!!! Tervetuloa Kamputseaan (ja jo tervemenoakin,))))!

Joulufiilareita keräiltiin taloyhtiön kaikkien lasten yhteisvoimin askartelemalla sata metriä "joulunauhaa", lumihiutaleita sekä tonttuja. Mulla oli sen parin tunnin session jälkeen niiiiin hiki, mutta kannatti sillä koti tuntui huomattavasti jouluisammalta kunhan saimme levitettyä kaikki taiteet paikoillen!

Mama Yuliannan ilmeesta voimme päätellä, että paljon saatiin aikaiseksi,)))

Maria toi tullessaan Suomesta piparkakkutalon osaset, jotka yhteen yhytimme ja karkeilla koristelimme. Hyvä, että ehdittiin saada mökki edes valmiiksi ennenkuin termiitit iskivät ja pistelivät siitä puolet poskeensa!

Itse joulu vietettiin tienpäällä (ei tosin tuk tukissa koko aikaa,) eli kovasti jännitti kaikkia löytääkö joulupukki meitä. Ei löytänyt vaan lahjat odottivatkin vasta kotona!

Onneksi odottivat! Legohurmio iski ja hieman tullessaan tasoitti joulupöydän tarjoamaa ankeutta. Onneksi oli kuitenkin ruisleipää (kiitos Marian)!!!

Lomapäivät sujuivat mukavasti heitellessä vesikoreja, luistellessa, kirmatessa, huvipuistoillessa, ihastellessa naapurin Caramellia ja istuessa tuk tukeissa matkalla sinne sun tänne. Ihana joululoma!

Matkan varrelta on taas jäänyt taskuun monta kertomatonta tarinaa. Hahmottelin niitä hieman alle, jos vaikka PIAN saisin etsittyä kuhunkin kuvat ja kirjattua sanoja oheen.

Tätä siis olisi tulossa:

Paratiisi

Helvetti

Kookoskoulu

Ananasakäämä

V niin kuin vierailija

Tomppeli hukassa vai hukka temppelissa

ABC ja tuk tuk hurisee

Alkoihan sekin sitten vihdoin eli KOULU! Kyllä sitä jo tuli odotettuakin (ainakin minun). Reilu pari viikkoa sitten surautimme tuk tukilla tutustumaan uuteen kouluun.

Päivä oli kuuma (kuten ne aina ovat), ja vatsassa pojilla kurisi jännitys. Tutustumipäivä oli uusille oppilaille tarkoitettu kevyt kierros koulun alueella. 

Kiltisti kiersimme letkan perässä paahtavan auringon alla. Koulun alue on suhteellisen suuri. Se on jaettu kolmeen osaan; päiväkotiin, alakouluun ja yläkouluun.

Joka puolella kävi kova kuhina. Sudit sutivat ja luudat huiskivat. Koulun alkuun oli kaksi päivää, mutta moni asia tuntui olevan aika vaiheessa vielä (hieman karikoiden sanottuna, ranskalaiseen tyyliin,).

Koululta löytyi iso tekonurmikenttä jalkapallomaaleineen, uima-allas (sinne olisi varmaankin jokainen halunnut hypätä saman tien!) sekä ihanasti ilmastoitu sisäkenttä houkuttelevine koripallokoreineen. 

Ei hassumpaa!

Luokkahuoneita emme päässeet vielä ihastelemaan, ja ehkä siksi pojat olivat myrtseinä,)))))

Ensimmäinen varsinainen koulupäivä oli torstaina 1.9. 

Koulu alkaa joka päivä kello kahdeksan ja loppuu kello kolme, paitsi keskiviikkoisin, jolloin opetus loppuu jo yhdentoista jälkeen. Koululle voi vielä jäädä syömään ja leikkimään pitkä tauon ajaksi eli kello yhteen saakka.

Kotomaan koulumatkaan verrattuna (vähintään yksi tunti suuntaansa) tämä uusi matka sopii minulle paremmin kuin mahtavasti. Lähtö kotoa noin kymmenisen minuuttia ennen koulun alkua tuk tukin hurinasta nauttien!

Ensimmäinen  koulupäivä oli jännä! Häliseviä, luokkahuoneita etsiviä lapsia vanhempineen oli joka puolella puhumattakaan uusista luokkakavereista ja uudesta opettajasta.

Isoveli joutui kauhukseen Suomen neljättä luokkaa vastaavalle luokalle! Aloittavat rontit Ranskassa koulun kuusivuotiaina, joten yhdeksänvuotias on siellä sitten nelosella. Tämä aiheutti pojalle vatsanväänteitä ja kivistystä parina ensimmäisenä päivänä tosi paljon. Muutaman kouluviikon jälkeen onneksi tilanne on rauhoittunut (vatsassakin). Hän (ja opettaja) on ymmärtänyt, että joitakin asioita ei vain vielä voi osata eli niitä käydään sitten pulmatilanteen eteen tullessa läpi. Koulu on myös tottunut erilaisista kouluympyröistä tulleisiin lapsiin, joten tukiopetussyteemi tuntuu olevat aika kattava.

Kuusivuotiaalle taas kävi todella hauska tuuri. Hänen opettajansa on Suomessa olleen opettajan kolleega!!! Jean-Loup vaihtui (Janne-Suden kaveriksi) Marie-Loupksi (no, ok Marie-Laureksi,). Tämä hauska yhteensattuma on auttanut minimiehn sulahtamista uuteen kouluun isosti.

Nyt kahden viikon kouluharjoittelulla huristellaankin jo ihan innoissaan kouluun aamuisin ABC:tä opiskelemaan. Uimatunnitkin alkoivat tällä viikolla! Jokaisella luokalla on yksi tunti uintia joka viikko marraskuun loppuun saakka ainakin.

Viikonloppuna on edessä koulun vapaa-ajantoiminnan esittelypäivä. Sitä odotetaan innoissaan! Ohjelmassa pitäisi olla ainakin sitä KORISTA!

ABC.

Nenä töihin (vai kiinni)

Ensimmäinen asia, johon huomio kiinnittyy (kunhan matkaväsymys oli saatu pois alta), on HAJUT.
Lämpimään (kuumaan) ilmaan yhdistetään ruuantuoksut niin ennen kuin jälkeen käymistilan. Lisätään siihen tuhannen tuk tukin ja mopon kerosiinihöyryt sekä erinäisiä muita eritteitä. Pari päivää meni sulatellessa tuoksumerta, mutta ihme ja kumma kyllä siihen tottuu! Alle viikon kesti, että enää ei kiinnitä hajuihin (no jaa, paitsi ulosteen tuoksuun) mitään huomiota.

Kuvituskuvaksi käyköön ensimmäinen tuk tuk -ajelu, kun hajuja on niin vaikea tähän (harmi kyllä!) liittää.