Pieniä ja ISOJA huomioita

Toisen vuoden arkea alkaa olemaan kasassa kohta kaksi kuukautta. Rutiinit on saatu käyntiin niin koulun kuin töiden osalta mukavasti.

Viime vuonna saapuessamme minulta kului aikaa ja energiaa alussa jonkin verran yrittäessäni selvittää kaupungin lapsiystävällisiä kohteita. Se ei aina ollut niin helppoa, sillä meille itsestään selvät asiat kuten leikkipuistot olivat, ja ovat yhä, harvassa. Mutta muutoksen tuulet ovat ilmassa silläkin saralla, sillä Wat Phnomin vieressä oleva leikkipuisto on sittemmin kunnostettu täysin. Uskon, että rottia yhä löytyy puiston kätköistä, mutta muuten paikka on tosi siisti.

Kaksi kuukautta Suomessa tuntuu pitkältä ajalta, mutta siinä ajassa ehdin vain  leikata nurmikon noin  kahdesti ja karsia hieman kuolleita oksia pois pensaista. Kahdessa kuukaudessa täällä puutarhurit saivat  noin viisisataa metriä pitkän ja 30 metriä leveän puistotien täyteen täysikasvuisia puita ja pensaita. Jos sen joukkion saisin päiväksi kotipihalleni mönkimään, olisivat rikkaruohot muisto vain, ja se kasvihuonekin näkisi uudelleensyntymisen ihmeensä vihdoinkin.

Liikennekulttuuri täällä on oma lukunsa. Ajokorttiin tarvitset rahaa, ja siis siinä kaikki! Tien päällä tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että kukin ajaa kuten parhaakseen näkee. Yleisesti ottaen liikenne on kaoottisesta ulkonäöstään huolimatta mielestäni suhteellisen sujuvaa, omat lainalaisuutensa omaavaa etenemistä. Koska ajo-opetusta ei ole niin varsinkin isojen (ja siis kaikki autot täällä ovat ISOJA, jos jotain) autojen omistajat tarvitsevat parkkeeraamiseen avustusta. Tämä tarve on synnyttänyt ihan oman ammatin. Valitset vapaan kadunpätkän ja otat sen vartioinnin ja parkkeerausavustuksen vastuullesi. Maksu auton vahdista ja käsien heilutuksista parkkeerauksen yhteydessä on noin 500-2000 rieliä oman lompakon paksuuden mukaan (yksi dollari on noin 4100  rieliä).

 

Viime vuonna liikennevaloja näin vuoden aikana kahdet koko kaupungissa. Palattuamme niitä on ilmestynyt hurjasti enemmän (ainakin kuudet lisää olen jo nähnyt). Pikku hiljaa siis asiat etenevät ja joskus isoin harppauksin.

Kauemmin täällä asuneet ovat kertoneet, että kymmenen vuotta sitten täällä oli vain muutamia autoja liikenteessä. Ambulanssejakaan ei ollut vielä viisi vuotta sitten ainuttakaan. Molempia siis löytyy tänä päivänä.

Viime kesäkuussa oli kunnallisvaalit , mitkä meitä etukäteen jännittivät kovasti, koska poliittinen tilanne täällä ei ole järin demokraattinen. Ne lopulta menivät suhteellisen rauhallisesti. Ensi kesänä, heinäkuussa onkin sitten NE ISOT vaalit eli parlamenttisellaiset.

Naivisti olin ajatellut, että itse vaalitaisto alkanee vasta keväämmällä 2018. MUTTA poliittinen tilanne onkin ollut koko syksyn todella turbulenssia. Valtaa pitävän pääministerin puolue aloitti poliittiset puhdistukset jo nyt syyskuussa pidättämällä johtavan oppositiopuolueen puheenjohtajan, lakkauttamalla 16 (muistaakseni kuusitoista ) vapaata radioasemaa sekä sulkemalla Cambodia Daily –sanomalehden toimituksen tekaistuilla veropetossyytteillä. Oppositiopuolueen johtaja ei edes saanut osallistua omaan ensimmäiseen oikeudenkäyntiinsä valtapuolueen vedotessa turvallisuussyihin. Oppositiopuoleen nykyiset paikat parlamentissa on myös laitettu kiertoon. Että näin. Tämä ei lupaa ihan parasta ensi vuoden vaaleille, ja pahoin pelkäänkin, että niistä ei tule läheskään niin rauhalliset tahi reilut kuin kunnallisvaalit olivat.

Kiinan suunnaton taloudellinen tuki ei auta tilannetta laisinkaan. Valtaapitävä (pääministeri) puolue saa suunnattomia summia ja sijoituksia ilman, että vastineeksi kaivataan ainakaan ihmisoikeuksia tahi aitoa demokratiaa (joista Kiina ei ole todellakaan kuuluisa itsekään). Länsimaat ovat perinteisesti vaatineet edellä mainittuja asioita avustusten antamisen ehtoina. Koska rahaa valuu pohjoisesta niin tarve muiden maiden avulle on romahtanut, ja pääministeripuolue voikin toimia täysin häikäilemättömästi pelkäämättä rahahanojen sulkeutuvan.

Toivon todella, että lähimenneisyys on sen verran tuoreessa muistissa, jottei lähellekään vastaavaa täällä enää tapahdu.

Ulkomaalaisia suositellaankin välttämään maata vähintään kolme viikkoa ennen ja jälkeen vaalien (jotka ovat siis heinäkuun loppupuolella 2018).

Poikien koulu loppuu vasta heinäkuun alussa eli tarkkailemme tilannetta, josko pitääkin lähteä kotiinpäin aikaisemmin kuin suunniteltuna on.

Muuten arki sujuu omilla uomillaan, mitä nyt poliittinen kumu porisee taustalla.

PS.

Ohessa olevat kuvat ovat kaikki huikeasta lapsiparatiisista, Kids Citystä. Koko korkea talo on täynnä eri aktiviteetteja tenaville. Pala kerrallaan olemme testanneet ne kaikki!

"Kivoja" kavereita?

Viikonlopusta saatiin  toiselle minarille kaveriksi kuume eli haavelinjalla edetään tämä päivä sisätiloissa: Voih, kun pääsisi ulos! Ilmastoinnin humistessa alkaa ihon pintaan nousta tuskanhiki vaikka sisälämpötila on kohtuullinen. Ulkoilmaa ei voita mikään!

Ulkoilma onkin yksi asia jota kovasti kaipaamme kotomaasta. Täältähän sitä toki löytyy myös, mutta päiväsaikaan on niin kuuma (ilmankosteuden kera, uh+++), että auringon paahteessa ei oikein jaksa ulkosalla juoksennella tahi leikkiä kovinkaan pitkää aikaa. Pimeys taas laskeutuu jo kuudelta, mutta lämpötila puolestaan alkaa laskemaan vasta kymmenen maissa, joten ihan ei "biorytmit" kolahda kohdilleen tenavien ja tropiikin kesken.

Ilmasto ehkä selittää ulkoleikkipaikkojen vähyyden. Phnom Penh:stä olemme toistaiseki löytäneet vain kaksi leikkipuistoa! Auringon paahtaessa metalliset osat (ja niitä on paljon) telineissä ovat polttavan kuumia. Muutenkin puiden vähäinen määrä puistoissa ei anna edes hetken suojaa paahteelta. Nyt olisi tilausta vaikkapa Lappset-firman puisille tuotteille täällä (huom.vink.huom. Emmi, oliko ne sun sukulaisii,)))) ja katoksille.

Jos puistoon päiväsaikaan uskaltaa mennä grillaantumaan niin ilman sadan litran vesipulloa ei kannata lähteä!

Yleinen siisteyskäsitys/roskisten käyttö ei ole suomalaisen näkökulmasta ihan kohdillaan täällä. Eivät leikkipuistot mitenkään varsinaisia kaatopaikkoja ole, mutta roskaläjiä löytyy sen verran tarpeeksi, että pieniä "lisäleikkikavereita" löytyy suhta helposti.

Emme kuitenkaan ihan innosta kirkuen ryhtyneet hippaamaan tämä ison rotan kanssa. Lähinnä hätistelin poikia kauemmas, kun tuo vesikauhurokote on meillä listalla vasta tämän kuun lopussa. Pakottivat kuitenkin kuvan "leikkikarvasta" ottamaan. YÖK!

Pidempiaikaiseen riehumiseen paras paikka lienee sisäleikkipaikat (SE RAIKAS ILMA niistä tosin uupuu,(. Niitäkään ei tunnu ihan pilvinpimein olevan, mutta ostoskeskuksissa taitaa kaikissa olla yksi sekä tietty Kids City:ssä.

Keräilen vaikka osoitteista oman postauksen johonkin koloon, jos vaikka joku innostuisi tännepäin tulemaan beibejensä kanssa peuhaamaan. 

Hiljaista on,)

Puolikas arkea paketissa

Melkein jo alkaa tuntua arjelta elo täällä. Poikien koulu tosin alkaa vasta 1.9. joten monta päivää on täytettävänä edessä!

Kiersin ja kaarsin webbismaailman vinkkisivustot, keskusteluketjut ja turisti-infot kirjatessani ylös puuhalistaa tuleville päiville.

Nämä kaksi vesseliä, kun ovat aika liikkuvaista sorttia eli muuttuvat levottomiksi, jos eivät pääse purkamaan energiaansa edes kerran päivässä kunnolla.

Phnom Pehn on iso kaupunki, joten sitä kuvittelisi, että tekemistä löytyy lapsille paljonkin. Päivät ovat niin kuumia, että ulkona rehuaminen on aika lailla poissa laskuista. Muutaman ison leikkipuiston olemme testanneet (näistä myöhemmin hieman lisää), mutta päiväsaikaan ilman varjoa niissä on lähes mahdoton olla.

Listaan pääsivät muutamat museot ja temppelit (lasten ehdottomia suosikkeja, eh heh heh,)), pari uima-allasmestaa ja ostoskeskuksen puuhapisteet. Ei ihan hurjasti seitsämälletoista päivälle venytettynä!

MUTTA onneksi on edes yksi lasten oma puuhatalo täällä; Kids City!

Talossa on seitsämän kerrosta, joissa jokaisessa on jotain omanlaistaan puuhattavaa eri ikäryhmille. Olemme nyt jakaneet vierailut erillisille päiville. Yhtenä päivänä pojat testasivat carting-radan (tai jotain vastaavaa nimeltään??). Toisena päivänä kiipeilivät aivan hurjiin korkeuksiin hikisinä ja onnellisina (minua huimasi, poikia ei).

Kolmantena päivänä he saivat riehua temppu/puuha/kiipeily/mikä sen nimi nyt onkaan -kerroksessa. Kun saavuimme, paikka oli tyhjää täynnä, ei kaverin kaveria. Pojat olivat hieman pettyneitä. Tovin kuluttua paikalle pelmahti noin kolme bussilastillista koululaisia. En ole eläissäni kuullut karmeampaa meteliä. Kaikki "miljoona" tenavaa huusi KOKO ajan. Jopa isompi minareistani tuli jossain vaiheessa sanomaan, notta jokos olisi aika lähteä, kun korviin sattuu. Pienempää meteli ei tosin häirinnyt yhtään,)

Yksi meille sopiva kerros vielä olisi koluttavana Kids Citystä. Tuk tukitamme sinne varmaankin tänään.

Pojilla on kohta kesälomaa vietettynä kolme kuukautta! Se on TODELLA pitkä aika, siis ainakin minusta, ei ehkä pojista. Muutenkin huomaan, että minareille tekisi hyvää leikkiä muidenkin lasten kanssa kuin toistensa. Heillä tulee helposti riitaa ihan olemattomista asioista. 

Odotan todella innolla toisenkin arkipuolikkaan alkamista eli KOULUA, mutta siihen tuntuu olevan vielä niiiiiiiin pitkä matka!