Lentokentällä kasvoille mäjähti lämmin ja kostea "riepu" astuessamme ulos koneesta. Olimme saapuneet etelän maille. Jee!
Kamputsean viisumisystemi on suhteellisen iisi verrattuna moneen muuhun maahan. Reilulla kolmellakymmenellä dollarilla (kyllä, Ameriikan dollareilla!) saat kuukauden viisumin täyttämällä pari paperia (muista ottaa passikuva mukaan sitä varten kuitenkin!!!). Pitkäaikaiseen oleskeluun viisumin pidennyksen voi sitten hoidella kuntoon joko sitä varten olevassa virallisessa byroossa (ei kuulemma suositella, koska on hidasta ja "teerahaa" vaativaa puuhaa joskus) tai jossain (hyvämaineisessa) matkatoimistossa.
"Teeraha" eli korruptio on yleinen käytäntö maassa, jossa palkat ovat hyvin pienet (esimerkiksi postivirkailija saattaa tienata 50 dollaria kuussa). Ilmeisestikin passivirkailijoiden palkat ovat myös pienet, sillä kiltisti maksoimme 20 dollaria lasten viisumeista suoraan virkailijalle todetaksemme myöhemmin, että ne kuuluvat kategoriaan erikoisviisumit, hinta nolla dollaria.
Tilaamamme kuljettaja odotti kentällä laukkumertamme.
Puikkelihdimme sujuvasti läpi mopo- ja tuk tuk -viidakon kohti ensimmäisen kuukauden kotiamme, asuntohotellia. Asunto tuntuu modernimmalta kuin oma kotimme (esimerkiksi suihku ei ole ulkorakennuksessa,).
Ikkunasta ulos katsoessa tosin maisema näyttää muulta kuin kiiltävässä asunnossamme.
Sitten vetäisimmekin kaikki KUNNON tirsat!
No comments:
Post a Comment