Riel vai dollari?

Kamputsean rahayksikkö on riel, mutta yleisessä käytössä on myös (US) dollari ja jopa myös bati (thai) lännessä. Käsi täynnä rielejä olo tuntuu miljonääriltä! Yksi dollari on noin 4000 rieliä.

Pienin käytössä oleva dollari on yksi (1) eli kolikoita ei käytetä, joten vaihtorahat tulevat rieleinä.

Suurin osa ostettavista asioista tuntuu todella halvalta suomalaisen sormiin. Parturikäynti minarilla maksoi kaksi dollaria! Leikkaus kesti parisenkymmentä minuuttia eli ihan tosissaan parturi teki työnsä vaikka asiakas oli vielä lyhytvartinen. Kadunvarsilla on partureita ilman liiketilaa eli heidän hintansa lienee noin dollarin. Hienommalla alueella ilmastoidussa parturissa hinta leikkaukselle näytti olevan 5-7 dollaria.

Tuk tuk -ajelu maksaa keskimäärin kaksi dollaria. Jos halajaa pidemmälle niin on kohteliasta lisätä hintaa matkan pituuden mukaan. Turistit kysyvät hintaa matkan alussa (kuten mekin teimme), mikä lienee ihan hyvä, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Meitä ohjeistettiin (paikalliset expatit) vain hyppäämään kyytiin ja maksamaan sen kaksi dollaria, kun matka on ohi (tai kolme, jos matka oli pitkä). Ja niinkin se tuntuu hyvin toimivan.

Syödessä kuin paikallinen, kaikki on edullista! Jos halajaa tuontitarvikkeita niin osasta saa pulittaa enemmän kuin koto Suomessa, jos edes löytää haluamaansa. Esimerkiksi tuoretta maitoa on vaikea löytää. Löydettäessä (tuotu Australiasta!) se maksaa noin kaksi ja puoli dollaria, siis litra!

Miksi omituinen kahden (kolmen) valuutan rinnakkaistalous? Yksi syy lienee punaisten kmeerien hirmuvalta-aika, jolloin ei ollut mitään valuuttaa käytössä! Jopa keskuspankin he räjäyttivät ilmaan. Kun sortoaika alkoi jäädä taakse niin valuutta-asia oli aloitettava alusta (kuten moni muukin asia), jolloin apuun tuli dollarin setelit jäädäkseen sittemmin paikallisen valuutan rinnalle.

Summasummaarum: ulkomaalaisille Kamputsea on edullinen paikka elää, leveästikin, mutta suurin osan paikallista ansaitsee hyvin pientä palkkaa, jolla tuskin ostellaan maitoa.