ylapalkki

ylapalkki

26 January 2017

Paratiisi

Aikakone päälle ja matkaan! Marraskuussa pojilla oli viikon "vesiloma" (vesifestivaalit Phnom Penhissä). Päätimme paeta kaupungin hälinää ja siirtää uikkarimme hiekkarannalle. Monen tunnin netissa surffailun tuloksena varasin meille bungalowit Koh Rong Samloemin vaalealta hiekalta.


Mies puolestaan varasi meille auton ja kuljettajan! Luksusta! Bussilla pääsee perille mainiosti myös, mutta koska tämä oli meidän ensimmäinen reissumme pääkaupungista pois, hän ajatteli näin koko matkan sujuvan lupsakammin. Ja sujuihan se. Auto kuljettajineen mennen tullen oli 150 dollaria yhteensä.  Parempi bussi olisi ollut 15 dollaria per henki per suunta eli 30 dollaria kalliimmaksi vain tuli chaufföörin kanssa!


Matka Sihanoukvilleen keski noin kuusi tuntia lounas- ja pisutaukojen kanssa. Vaikka kilometrejä ei matkassa kovinkaan kertynyt, aikaa sitäkin enemmän. Tiet ovat suhteellisen huonoja, kaksikaistaisia, jotka kulkevat yhden jos toisenkin kaupungin ja taajaman läpi.
Matkan kamalin osa oli kuitenkin pikalauttamatka (umpinainen sardiinipurkki, mikä poukkoili laineilla vapauteen haluava fisu), jossa ei pahemmin kyennyt maisemista nauttimaan. Sekin kesti parisen tuntia. Meillä sentään vatsat piti, mutta monella muulla ei! Kokonaismatka-ajalla oli lentänyt Bankokista Suomeen,)))


Mutta se oli kaiken vaivan arvoista!


Edessämme oli suunnattoman kaunis ja iso Saracenin lahti täynnä vaaleaa hiekkaa ja kirkasta vettä. "Sardiinipurkkimme" rantautui lahden toiseen päähän, joten meillä oli aikamoinen kipsuttelu edessä aikaa vastaan omaan majapaikkaamme lahden keskelle ennen pimeyttä.


Ensimäinen asia to do -listallamme oli kastautuminen. Se jouduttiin hoitamaan kuunvalossa, mutta poikia tuo ei haitannut. Tämä oli heidän ensimmäinen kertansa lämpimässä meressä! Veden suolaisuus ei aluksi saanut kovinkaan positiivista palautetta, mutta kaikki muu oli I h a N a A!


Aika saarella kului lähinnä vedessä ja hiekassa. Ihanaa!

Kaikki erikseen ostettava oli hieman kalliimpaa, mutta ihmekös tuo, kun vettä pitkin tavarat kulkee. Vain yhdet jätskit ostettiin, kun olivat niin monta dollaria (ja lopulta puoliksi sulaitakin,).


Ottaen huomioon, että olimme tuolloin asuneet Kamputseassa heinäkuun lopusta, näimme todella monia tuttuja kasvoja. Tuntui kuin "koko" Phnom Penh olisi samalla saarella kanssamme. 

Vastakkaiselle puolelle saarta olimme tehneet treffit entisten naapureidemme kanssa. Majapaikkamme läheltä lähti polku läpi saaren kohti Lazy Beachiä. Se oli ihana puolituntinen sädemetsän varjossa apinoiden huutoa kuunnellen. Saman matkan teimme muutamaan otteeseenkin, sillä ihastuimme laiskaan rantaan! Siellä oli mukavampi uida, koska ranta oli syvempi sekä poukaman reunoilla oli korallia snorklausihmettelyä varten, ruoka oli hyvää ja meno muutenkin mukavan laiskaa. Päätimme kaikki yhteistuumin palaavamme juuri tälle rannalle asumaan, jos vielä saareen olisimme tulossa.


Oma rantamme oli toki ihana myös! Iltaisin suurta huvia oli ihmetetellä miljoonia (en usko, että edes liioittelen,) pikkupikku rapuja rantahiekassa. Päiväsaikaan taas alkukauhistuksen jälkeen bongailimme meduusoja vedestä. Kauniita ovat kunhan eivät iholle joudu.


Hiekkalinnoja.


Snorklausta.


Toinen hauska paikka oli saaren toisessa päässä oleva vesiputous. Sen alapuolella oli allas uimista varten. Vesi oli tosin viileämpää kuin meressä, mutta siinä oli yksi iso etu puolellaan: se oli suolatonta!


Altaan vieressä oli pieni "kahvila", mutta pöytiä sai käyttää myös omien eväiden syöntiin. Paikalliset uivat muuten yleensä vaatteet päällä, erityisesti naiset. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa uiskennella paikallisten keskuudessa (eli sujauttaa edes paita pikkubiksujen päälle).


Suurta huvia oli myös katsella, kun eri seurueet kuvasivat muistojen albumiin kuvia. Moni oli pukeutunut ihan sitä varten erityisesti. Nuorilla neidoilla oli trendina valkoiset, kauniit pitkät hameet. Haluan oman!




Oma bunglowimme (Orchid Resort) oli hieman parhaan aikansa jo nähnyt eli keittiössä ei ihan hirveästi vaivaa nähty. Onneksemme löysimme sadan metrin päästä hauskan ranskiksen ylläpitämän ravintelin, jossa söimmekin sitten joka ilta. Paikan ehdoton vetonaula oli kuitenkin biljardipöytä, tai siis poikien mielestä oli.



Kalastusreissulle olisimme halunneet vielä, mutta aika loppui kesken. Olisi ainakin yksi hyvä syy palata saarelle,)



Lisäinfoa saaresta löytää TÄÄLTÄ


PS. Saarelta löytyy myös poliisi, ei huolta!


PPS. Naapurisaari Koh Rong on myös mainio sanovat, hieman isompi ja vauhdikkaampi.




18 January 2017

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!


MITÄ!? Joko se meni??? 
No ainakin, toinen vielä jatkaa matkaansa, eikö? Siis.

Onnellista uutta vuotta allihuupat ja kaikki!!!


Siis valoa kohden mennään!


Aika taitaa sittenkin olla rajallinen käsite. Se menee, eikä paljon kysele: joko ehdit, teitkö, venytetäänkö päivää? Yli kuukausi on hurahtanut ilman sanan sanaa tahi kuvan kuvaa sukulaisille blogiin!
Lattian luuttauksen ja ruuanlaiton ohessa olen tehnyt hieman jopa töitä, etsinyt sitä joulua ja ottanut vastaan rakkaan ystävän Suomesta sekä turisteillut vielä lisää.


Ah, saanko esitellä: Miss Maria!!! Tervetuloa Kamputseaan (ja jo tervemenoakin,))))!


Joulufiilareita keräiltiin taloyhtiön kaikkien lasten yhteisvoimin askartelemalla sata metriä "joulunauhaa", lumihiutaleita sekä tonttuja. Mulla oli sen parin tunnin session jälkeen niiiiin hiki, mutta kannatti sillä koti tuntui huomattavasti jouluisammalta kunhan saimme levitettyä kaikki taiteet paikoillen!
Mama Yuliannan ilmeesta voimme päätellä, että paljon saatiin aikaiseksi,)))


Maria toi tullessaan Suomesta piparkakkutalon osaset, jotka yhteen yhytimme ja karkeilla koristelimme. Hyvä, että ehdittiin saada mökki edes valmiiksi ennenkuin termiitit iskivät ja pistelivät siitä puolet poskeensa!


Itse joulu vietettiin tienpäällä (ei tosin tuk tukissa koko aikaa,) eli kovasti jännitti kaikkia löytääkö joulupukki meitä. Ei löytänyt vaan lahjat odottivatkin vasta kotona!


Onneksi odottivat! Legohurmio iski ja hieman tullessaan tasoitti joulupöydän tarjoamaa ankeutta. Onneksi oli kuitenkin ruisleipää (kiitos Marian)!!!



Lomapäivät sujuivat mukavasti heitellessä vesikoreja, luistellessa, kirmatessa, huvipuistoillessa, ihastellessa naapurin Caramellia ja istuessa tuk tukeissa matkalla sinne sun tänne. Ihana joululoma!




Matkan varrelta on taas jäänyt taskuun monta kertomatonta tarinaa. Hahmottelin niitä hieman alle, jos vaikka PIAN saisin etsittyä kuhunkin kuvat ja kirjattua sanoja oheen.

Tätä siis olisi tulossa:

Paratiisi
Helvetti
Kookoskoulu
Ananasakäämä
V niin kuin vierailija
Tomppeli hukassa vai hukka temppelissa



05 December 2016

Joulun ihmettä etsimässä


"Valoa pimeyteen ja lämpöä sydämeen" tulee hoettua joulun alla useammin kuin kerran kotomaassa pakkasen paukkuessa tuvan nurkissa tai veden lotistessa sysimustalle peltikatolle. 
Meilläkin on täällä jo hieman kylmennyt, ja sateet tuntuvat pikkuhiljaa siirtyvän sivummalle. Tosin asteita on yhä sen kolmisenkymmentä päivisin, mutta iltaisin saattaa olla "vain" 26 astetta. 

Paikkallisilla näkee pitkiä housuja ja jopa villahanskoja joillakin mopokuljettajilla. Liioitteluksi (tai lämpöhalvauksen kerjäämiseksi) kutsuisin kyllä yhden mopedistin toppatakkia, mikä oli vedetty tiukasti kiinni leukaan asti.

Suomessa aika ennen joulua on sitä mustinta ja synkintä aikaa vuodesta. Valoisa aika kutistuu kutistumistaan, ja joinakin päivinä aurinkoa ei edes näe (ja joo, pohjoisessa sitä ei todellakaan näe,). Väsyttää koko ajan, mutta samalla pitäisi pohtia jouluvalmisteluja vaikka jo pelkkä työpäivän suorittaminen tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä.

Joulua ja lomaa odottaa koko sydämestään, loppuvuoden pelastajana, valon tuojana!

Täällä tuo valon määrä on vakio, ja sadekin kuivuu minuuteissa paidalta, aurinkoa siis riittää. Muutama päivä sitten joulukuukin saapui aivan kuin varkain! Tajusimme sen vasta kolmantena päivänä kyseistä kuuta, ja samalla jäimme pohtimaan joulukalenteria (jota siis ei ole) ja joulun läheisyyttä yleensäkin. Onneksi pojat eivät tarttuneet liikaa uupuvaan kalenteriin! Jos olisin moisen muistanut ajoissa, olisin voinut väsätä sellaisen. Äitee!

Koko joulun läheisyys tuntuu itseasiassa kaukaisuudelta! Ympäristö on niin erilainen kuin "oikean joulun" ympäristö. Mistä siis löytää joulun henki?

Paikallisethan eivät joulua vietä, mutta Phnon Penhissa asuu iso joukko "joulumaissa" syntyneitä, joten joitakin joulutapahtumia olemme löytäneet ja kolunneet.


Edellisviikonloppuna hurautimme paikallisen "rouvakerhon" järjestämään isoon joulutapahtumaan hienostohotelliin. Paikalla oli monenlaista myyjää tuotteineen, joulupukki (tosin totesimme, että ei voi olla oikea, kun puhuikin vain englantia,), tonttuja tikkareineen (lurps!), pelleryhmä (hauskoja!), askartelua lapsille (ihania juttuja; viiksiharppu, oma muovailuvaha, joulupukin muotokuva) ja joitakin tehtäviä (joista sai lasten ihannepalkinnon, muovisen rannekkeen,).




(ok, kiinni jäätiin,)))

Hauskaa oli! Mutta "joulumaasta" ulos tultaessa yhäkään ei viima riipinyt tukkaa päästä, pakkanen purrut nenää tunnottomaksi tahi kylmä sade kastellut kulkijoita flunssan partaalle...


Kyllähän joulu täällä näkyy. Kirjakauppaan se saapui jo hyvissä ajoin reilu kuukausi sitten. Kahviloissa on joulukuusi tai ainakin palloja pari. Ostoskeskukset ovat koristelleet itsensä muovisilla joulupukeilla, lumiukoilla ja lahjaröykkiöillä (joihin oli tullut tänä viikonloppuna suojakaiteet ympärille eli niitä paketeita oli varmaankin availtu,))).


Tänä viikonloppunakin suuntasimme joulutapahtumaan etsimään joulumieltä. Aeon-ostoskeskuksen yläkerran jääradalle olivat luoneet joulumaan. Jään lisäksi sinne oli tehty LUMESTA kuja, jonka varrella oli kojuja myymässä pipareita, karkkiomenoita, makkaroita ja vodkaa (höh, ruotsalaista toki).


Vuokrasimme luistimet ja pistimme jalalla koreaksi tunniksi. Ihanaa oli tuntea viileys iholla ja märkyys pepulla (hemskutin luistelutaidot!). Pojat lipsuttelivat saksalaisten (ja siis poikien) rakastamaa kovaksi sokeroitua omenaa, ja mies rouski nakkia tyytyväisenä.


Joulu, kyllä se vielä löytyy!


24 November 2016

Duunihommia

Töitä, töitä. töitä olisi kiva tehdä!

Kotona riittää toki puuhaa, mutta pääkopalle se ei ole riittävästi pidemmän päälle. Siksi olen yrittänyt olla ahkera ja etsiä kovasti myös kamerakädelle töitä.
Aloitin istumalla koneen ääressä ja käymällä läpi kaiken mahdollisen, mitä vastaan tuli liittyen mainontaa tahi muotiin Phnom Penhissä. Viikon istuin ja kaivelin. Tulos oli jonkinlainen lista lehdistä, vaatemerkeistä ja mainostoimistoista. Kaikille laitoin lyhyen viestin, kera työnäytelinkkien, toivoen tapaamista.

Hiljaisuus.

Tapaamani ihmiset (ulkomaalaiset) toistivat samaa tarinaa: sähköposteihin ei vastata, puheluihin ei palata.


MUTTA kaksi vastasi: singaporelainen ja saksalainen. Viikon päästä toisesta tapaamisesta olin jo kuvaamassa Mode-lehteen!
MUTTA yksikään paikallisista ei vastannut. Uuden kierroksen jälkeen sain muutaman ympäripyöreän vastauksen (puhelimeen kukaan ei tunnu vastaavan,).
JOTEN hyppäsin tuk tukin kyytiin ja tein henkilökohtaisen kierroksen, sillä minulle oli kerrottu, että paras tapa lähestyä paikallisia ihmisiä on sopia tapaaminen kasvotusten.
KYLLÄ, kasvotusten ja mielellään seuraavaksi päiväksi, jotta ei ehdi unohtua!
MUTTA saldo oli nolla tapaamista! En päässyt koskaan etuovea pidemmälle. Kaikki lupasivat välittää viestini eteenpäin oikealle henkilölle kera esitteeni.
AIVAN hiljaista on ollut niillä rintamilla kuitenkin.


Vaikka välillä väsyn ja heitän sukset nurkkaan hetkeksi niin loppujen lopuksi olen aika jäärä eli en helpolla luovuta. Kuulin ihanalta naapuriltani Yuliannalta, että PPDW (Phnom Penh Designers Week) 2016 on lähestymässä. Se tarkoittaisi kolme päivää alan ihmisiä samassa tilassa! Sinne siis!


Varpaissa tuoreet lakat ja Marita Huurinaisen ihanat puukengät jalassa surautin keskiviikon näytökseen innokkaana (tai oikeastaan en niin innoissani, sillä olen maailman onnettomin kekkerityyppi).




Kolme iltaa minglasin ja kuvasin näytöstä samalla jaellen esitettäni vasemmalle ja oikealle. Tapasin mielenkiinoisia tyyppeja muodin saralta, mutta nähtäväksi jää, mitä käteen lopulta kellahtaa.


Ihmiset ovat todella sydämellisiä, mutta vilinää ja vilskettä sekä ihmisten kemioita plus kuka teki mitä ja kenen kanssa -härdelliä seurattuani totesin ringin olevan Suomen muotipiirejäkin "sisäsiittoisemmat".


Ensimmäisen päivän näytöksen jälkeen en ollut ihan varma, missä se muoti oli sillä niin tasapaksua ja tavanomaista käyttövaatetta heitti hurmaava suunnittelijakaksikko lavalle.


Toinen päivä oli omistettu miesten muodille ja kolmas naisten vaateparsille. Suureksi iloksini näistä kahdestä päivästä alkoi jo löytyä helmiäkin joukosta. Ylläolevan punaisen mekon voisin ottaa omakseni vaikka heti!




Ilokseni Mode Asia osti näytöskuvani seuraavaan numeroonsa! Palkkio on hiukea: 30 dollaria kolmelta päivältä plus kuvien purut ja esikäsittelyt. Kun summasta vähennän edestakaiset tuk tuk -ajelut kolmelta päivältä pois niin tuntipalkkioksi tulee varmaankin joku sentti. Eh.


Se ensimmäinen työ on siis jo ulkona. Kaupan päälle sain kannen, mikä oli ihana yllätys! Palkkio huikaisi eli se oli jopa 50 dollaria päivän työstä jälkitöineen (esivalinnat, esikäsittelyt sekä lopullisesten ruutujen kuvankäsittelyt).


Täällä ei varsinaisesti siis rahoiksi lyödä kauvaajanhommilla. Onneksi miehellä on palkkatyö! Mainospuolen hinnoittelua en osaa yhtään arvioida vielä sillä en ole saanut toistaiseksi yhtään tapaamista mainostoimistoihin(kaan).


Mutta tästä on hyvä jatkaa!



PS.
Lisää ensimmäisestä kuvauksesta löytyy TÄÄLTÄ.


PPS.

Näytösten merkit ovat:
Two wonders
Kosal Ou (Kool Us U)
Established
Kims

(ja toimivia nettisuvujanhan näillä ei kenelläkään ole, mutta onneksi edes FB-sivut suurimmalta osalta löytyy)



11 November 2016

Silkkiä, silkkiä!


Huomenna lähdetään saarilomalle! Sellaiselle mihin mukaan pakataan snorkkelit, räpylät ja hiekkalinnavehkeet! Pojat eivät ole lämpimään mereen vielä koskaan itseään dipanneetkaan.


Jokunen viikko sitten otimme hieman tuntumaa saarilomailuun vieressämme virtaavaa Mekong-jokea hyväksikäyttäen. Varasimme tuk tukin päiväksi käyttöömme (n. 15-20$) ja hurautimme joen keskellä killittävälle saariparille, Koh dach, Kandaliin.


Saari ei ole kovinkaan kaukana Phnom Penhistä ja sinne surauttaakin liikenteestä riippuen enemmän tai vähemmän alle tunnissa. Jokainen tuk tuk -kuljettaja tietänee reitin saareen. Lauttamatka maksaa tuk tukilta noin dollarin per suunta.


Saareen saavuttaessa tuntuu kuin olisi tehnyt aikamatkan. Niin lähellä suurkaupungin loputonta hälinää on paikka, jossa kuulee jopa hiljaisuuden. Saaret ovat täynnä viljelyksiä, mm. banaania, korkeilla jaloilla seisovia hurmaavia puutaloja ja lehmiä.


Se, mistä paikka on kuuluisa on kuitenkin silkkitoukat ja niiden pyllystään pullauttama ohut, vahva ja kaunis lanka, josta paikalliset kutovat kauniita silkkikankaita talojensa alakerroissa. Lähes jokaisessa talossa näyttää todellakin olevan kangaspuut!


Kävimme tutustumassa yhteen kotiin, jonka alakerrassa kangaspuut liikkuivat niin isoäidin kuin sisarusten voimalla. Koko perhe oli valjastettu niin kankaiden tekemiseen kuin myyntiin.


Pikku silkkishoppailun jälkeen oli ihanaa sulahtaa lähellä olevan talon alakertassa olevaan ravintolaan (sielläkin oli yhdet kangaspuut!). Paikka oli hurmaava! Joka paikassa oli riippumattoja, rengaskeinuja ja jopa muutamia kanoja.


Siellä söin tähän mennessä maukkaimman fish amok -ateriani! Ruuan päälle köllöttelimme aika tovin riippumatoissa.


Kroooh!


Saarella on ainakin kolme pagodaa eli sen verran me löysimme. Yksi oli hylätyn näköinen ja muut enemmän tahi vähemmän eletyn oloisia.Kaikki kolme olivat todella kauniita ihanissa väreissään.


Syy koulujen viikon lomaan on Phnom Penh:ssä tänä viikonloppuna järjestettävä Vesifestivaali (Water Festival). Kaupunki täyttyy ihmistä eli hurjaa hulinaa on tiedossa. Kaupunki kuulemma muuttuu levottomaksi, ja rikollisuus kasvaa festivaalin aikana. Joitakin vuosia sitten joku silta sortui aiheuttaen suurta surua monessa perheessä.
Otimme naapureiden vinkistä kiinni ja varasimme itsellemme rantaloman juhlahumun ajaksi.


Jossain näistä pagodoista kuulemma säilytetään Vesifestivaalin kilpailuveneitä. Me emme niitä nähneet eli ehkä hyörimme väärillä temppelialueilla,)
Lehmiä oli hieman joka paikassa ja aina vapaalla jalalla. Sitä jäin jotenkin pohtimaan, kun kyseessä ei kuitenkaan ole hindulainen alue. Ehkä paikalliset lehmät vain ovat superfiksuja ja palaavat kotiin, kun on aika,)


Reissu oli mainio sekä riittävä, sillä kotimatkalla osa turisteista simahti täysin.


Olemme palaamassa saarelle vielä, mutta toisenlaisen projektin merkeissä eli siitä aikanaan lisää.