ylapalkki

ylapalkki

05 October 2016

Tyttöheppa duunaa


Äiti.


Kiinassa äidin kirjoitusmerkki muodustuu kahdesta sanasta; tytöstä ja hevosesta. "No, miten tyttöheppa oikein saa aikansa siellä Kamputseassa kulumaan?", kysyi rakas Kissatätini Porista.


Tässä on nyt hieman yli kaksi kuukautta tullut harjoiteltua ajan kulumista täällä. Alku oli jotenkin pitkä ennen koulujen alkamista, koska pääasiallinen työtehtäväni oli olla viihdytysjoukot ja sitä ns. omaa aikaa oli vain iltaisin poikien mentyä nukkumaan. Oman jännityksensä toki arkeen toi kodin etsintä ja siihen muuton odotus. 


Alussa jopa panostin itseeni lukulasien verran, notta nyt näkeepi lukea uutisia myös kännystä. Tosin mun viestien kirjoittamisen oikeinkirjoitukseen tämä sijoitus ei ole auttanut, sillä kaupan päälle ei tullutkaan pienempiä sormenpäitä,(


Palatakseni Kissätädin kysymykseen: mitä teen päivät pitkät? Aivan. Ensinnäkin tilanne on itselleni outo siinä suhteessa, että ensimmäistä kertaa aikuisiälläni en ole rahallisessa vastuussa. Omituista. Olen virallisesti perheenäiti siis. Muistan äitiyslomilta, että ne olivat ihania ja raskaita. Samaan lokeroon taitaa kuulua tämänkin elämänvaihe; ihanaa ja raskasta.


Kahden kuukauden aikana olen laittanut ruokaa, tiskannut ja siivonnut paljon. Huomattavasti enemmän kuin kotomaassa. Pyykkikone täyttyy päivässä eli sen laitan aamulla surisemaan ja keskiviikkoisin luuttuan lattioilta pois viikon purut ja pölyt. Sitä tuntuu täällä riittävän!


Ruuanlaiton jotenkin luulin jo hallitsevani; perusmössöreseptit päästä ja muut lämmitettävät pakastealtaasta. Aivan. Mutta. Täällä on hieman erilaiset perusainekset tyrkyllä ruuanlaittoon, joten tavallaan olen opetetellut uudet "reseptit" perusmössöihin. Menestys kotiyleisön edessä ei ole ollut yhtä riemuvoittoa: mies hokee kaikkeen it's ok ja vanhin pojista on todennut kaiken ruuan maistuvan samalta. No, kunhan menevät alas niin mulle bueno.


Leipomistakin olen täällä opetellut (kiitos kaasu-uuniohjeista Priska, Sara, Outi ja Leena!) kaasu-uunilla (ei helppoa). Leipomusainesten metsästyskin on ollut oma lukunsa. Olen saanut aikaiseksi yhden karmean näköisen kakun (maku ok) ja eriasteisia pizzaviritelmiä. Kiitos rakkaan ystäväni Mikon ohjeiden, viimeisin pizzaviritys oli vihdoinkin pizza.


Joka aamu vien pojat kouluun kello kahdeksaksi ja haen kello kolme. Maanantaisin on heidän harrastuksensa, joten kotiin pääsemme vasta kello kuusi tuolloin. Miniminari valitsi shakin ja isompi koriksen. Keskiviikkoisin koulu loppuu jo yhdentoista jälkeen lounaaseen eli haen heidät syömisen jälkeen. Tuolloin olemme surauttaneet koulun jälkeen Ranskan kulttuurikeskuksen kirjastoon hakemaan pari kirjaa ja elokuvaa.


Koulun jälkeen aika meneekin läksyissä, kinastelussa, syömisessä, kinastelussa, uimisessa, peleissä, kinastelussa ja/tai elokuvia ihmetellessä.


Yritän myös, erityisesti alussa tein, koluta webbismaailmaa ja haastella ihmisiä löytääkseni tutustumisen arvoisia paikkoja että tekemistä vapaa-aikaan.


Täytyyhän naisella olla muitakin harrastuksia kuin luuttumaminen eli olen iskenyt siemeniä maahan tai siis purkkeihin. Naapurin (tai ne muutti jo poiskin,( Julietin kanssa istutettiin tomaatteja, pari porkkanaa ja kurkkua. Niistä iti mulla kaksi kurkkua ja sitten nekin kuoli,(


Multa oli aika tiivistä ja kastellessa muuttui tosi tiukaksi eli siemenet eivät jaksaneet ponnistaa vehreyttä ylös. Vahingosta viisastuneena ostin parempaa multaa ja heitettelin salaattia ja pak choita sekä chiliä purkkeihin. Saldo näyttää nyt paljon lupaavammalta!



Juliette kertoi miten kasvattaa ananasta eli sellaisen olen heittänyt myös purkkiin. Satoa pitäisi tulla jopa alle vuodessa! Laitan tästä ohjeet myöhemmin, sillä sitä voi kokeilla myös Suomessa!


Ai niin, tässä (yllä) olisi meidän parvekkeen vieressä oleva mangopuu! Odottelen vesikiellellä, koska herkut kypyvät! Nyt tuntuu olevan mangokausi menossa, sillä ihania, mehukkaita, makeita mangoja saa torilta parilla dollarilla kilon. LURPS!


Itseäkin on tullut huollettua, jopa enemmän kuin Suomessa! Uin lähes joka päivä (joo, siis ei oo kiinteyttänyt mua kuitenkaan), luonto piippaa mun tukan kiharaksi ja varpaankynnet tulee lakattua noin kerran viikossa plus KÄYTÄN HAMEITA (kele).


Olen alkanut näyttämään naisihmiseltä


Tuon "perusduunini" ohella olen puuhannut ammatillisen minäni kanssa myös. Kun poikien koulu alkoi, avasin tietokoneeni tositarkoituksella. Viikon verran surffailin webbiksen maailmassa kartoittaen kaikki mahdolliset  paikalliset lehdet, mainostoimistot ja vaatevalmistajat metsästellen yhteystietoja. Kaikille lähetin sähköpostitse tapaamistoiveen muutaman työnäytteen kera.


Muutaman vastauksen olen jopa saanutkin eli olen kirmaillut portfolioni kanssa tapaamisissa myös. Täällä tosin on hieman hassu tilanne tuon yhteydenottamisen kanssa, olen huomannut (ja kuullut), sillä ihmiset eivät mielellään vastaa meilihin ja puhelimeen vastatessaan sanovat soittavansa takaisin, mutta vastapuhelua ei sitten kuulukaan. Paras tapa on kuulemma mennä paikan päälle ja sopia tapaamisesta kasvotusten! Ja mielellään lähipäivälle, jotta eivät unohda. Eh! Seuraavaksi edessä olisi siis tuo juoksu. Puh huh.


MUTTA! Yhden oikean työn sain ja tein! Kuvasin Mode-lehteen muotijutun mallina paikallinen "celeb" aka jumppa-juontaja Mary. Kuvauspäivä oli mahtava. Tuli kotoisa olo työminäni kanssa!


Kyllähän nämä päivät tässä tuntuvat täyttyvän vaikka olo on aika usein hieman epätodellinen. Periaatteessa päivien rutiinit ovat samanlaisia kuin kotonakin. On koulua, kotihommia ja hieman töihin liittyviä asioita to do -listalla päivittäin. Oman säväyksensä asioihin tuo paikallisen tietämykseni alhainen aste niin paikoista kuin tavoista. Ilmasto myös asettaa omat haasteensa (ja väsyttää). Paljon on ollut onnistumisia niin pieniä kuin isompiakin, mutta myös turhautumisen tunteita.

PS.

Tietenkään kaikki ei aina onnistu ja yleisö ei hurraakaan valitulle päiväohjelmalle.



+ koko ajan on ihan karmee hiki.

No comments:

Post a Comment