Matka ensimmäisestä askartelutuokista CIAIn lasten kanssa kovakantiseksi kirjaksi on ollut ajallisesti aika pitkä ja paljon vääntöä on muutenkin matkaan mahtunut. MUTTA nyt se on julkaistu ja jaettu!
Olen niin kiitollinen, iloinen ja helpottunut!
Jos oli töyssyjä ja hidasteita kirjan tekemisen varrella niin neljä yötä ennen matkaa olin aivan varma, että joku muu saa jakaa kirjat Kambodzassa, sillä minä makasin ambulanssissa matkaten kohti sairaalaa illan iloisen pulkkareissun päätteksi. Mieli oli vähintäänkin yhtä ankea kuin kipu taipumattomassa jalassani. Seuraavana päivänä köpötellessäni kotiin keppieni kanssa aloin uudelleen uskomaan, että vielä tässä lennetään etelään kirjamatkalle...
Saapuessamme Phnom Penhiin joulun alla painokoneet hurisivat täysillä. Vielä piti odottaa jokunen päivä ennen kuin saisin käteeni CRAFT Book CAMBODIAn. Sitä iloa ja onnea, kun sen ensimmäisen kirjan kohtasin livenä!!!
Mesenaatin kampanjan avulla (ISO KIITOS kaikille mukaan lähteneille!!!!)
sain kerättyä reilun kolmasosan painorahoista kuuteen sataan kirjaan.
Ah, se lasten ilo, kun saivat kirjat käteensä! Kaiken vaivan väärti!
Kirjat oli ilolla pakko sujautta myös kaikille tutuille ja Kambodzan pään työtiimiläisille. Muutama opus lähti myös myyntiin Monument Book's -kirjakauppaan, jotta vakavaraisemmatkin lapset saisivat iloa kirjastamme.
Andongin ohella lempireissuni oli sujauttaa kirjoja tapaamilleni lapsille kadulla. Oman kotikatuni Samphos ja Mingleap saivat kirjansa sekä muutama muu lapsi, joka oli laitettu kerjäämään rahaa koulukäynnin sijaan.
Lempikuljettajani Nopin kanssa hurautimme yhtenä päivänä rautatien varteen, sillä muistin, että siellä on ankea hökkeli jos toinenkin melkein rautatiessä kiinni toisiinsa nojaten. Mukanani oli lappu, jonka luettuaan sai kirjan. Suurin osa osasikin lukea kysymykseni, mutta harmi kyllä eivät aivan kaikki.
Yksi lapsista jäi mieleeni isosti. Kun saavuimme paikalle Nopin kanssa osa lapsista oli käymässä isoja roskasäkkejä läpi keräten niistä arvolliset asiat myytäviksi eteenpäin. Poika kirmaisi luoksemme ja luki lapun sujuvasti. Ojentaessani hänelle kirjan, hän otti sen vastaan kyynärpäillään, koska hänen kätensä olivat likaiset. Tuli vahvasti sellainen olo, että tämä kirja löysi hyvän kodin!
Tästä lomasta jäi hyvä mieli!
Kiitos Kambodza!
