First they killed my father

Vuonna 1975 punaiset kmerit valtasivat Phnom Penhin. Huhtikuun 17. päivä muutti 5-vuotiaan Ung:n elämän suunnan totaalisesti ja julmasti.

 

Luong Ung on kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti. Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, First they killed my father, vuonna 2000. Hänellä oli suuri tarve siirtää kansamurhan aikaiset traumaattiset kokemuksensa sanoiksi, lapsen silmin nähtynä, kuten hän oli julmat vuodet kokenut.

Itse olen nyyhkinyt kirjan läpi viime vuonna. 

Angelina Joliella on ollut erityinen suhde Kambodzaan hänen tähdittämänsä elokuvan, Tomb Riderin (2001), kuvauksista saakka. Vuosi kuvausten jälkeen hän adoptoi Battamanbangilaisesta orpokodista seitsemän kuukautta vanhan pojan, Maddoxin. Side maahan on yhä siis vahva.

Loung Ung ja Angelina Jolie tutustuivat toisiinsa reilut viisitoista vuotta sitten. Yhdistävinä tekijöinä toimivat niin ihmisoikeusasiat kuin Kambodza.
 

First they killed my father -elokuvan kuvaaminen aloitettiin marraskuussa 2015 Siem Riepissä. Käsikirjoitus perustuu Luong Ungin kirjaan. Elokuvakäsikirjoituksen hän on muokannut yhdessä Jolien kanssa.

Torstai iltasella surautimme Yuliannan kanssa toiselle puolelle kaupunkia pieneen kahvilaan, Justice Cafe, katsastamaan elokuva hieman TV:tä suuremmalta kankaalta.

Viime keväänä elokuvan maailmanensi-ilta oli Siem Riepissä ja heti sen jälkeen Phnom Penhin Olympia Stadionilla. Toiveikkaana saavuin stadionille hyvissä ajoin kuvitellen näkeväni elokuvan jättisuurelta valkokankaalta kera noin miljoonan kaupungin muun asukkaan. Pettymykseni oli karvas, sillä näytös olikin sisätiloissa ja vain kutsutuille.

Tällä kertaa olin huomattavasti onnekkaampi! Mahduimme mainiosti sisään kera kymmenen muun katsojan. Tilasin kakkua ja kahvia, istuin mukavasti alas ja kaivoin nenäliinapaketit lähietäisyydelle.

Reilu kaksituntinen hujahti nopeasti katsellen henkeäsalpaavia maisemia, kaunista kameratyötä ja sujuvaa tarinankerrontaa ihastellen. Tosin, jos en olisi lukenut kirjaa ensin, mietin miten ymmärtäisin ajan totaalisen kauheuden? Ymmärtäisinkö sen karmauden oikeasti?

Kirjassa mukana kulkee NÄLKÄ, kauhea nälkä. Elokuvassa se jää varjoon pitkälti, koska näyttelijät näyttävät niin hyvinvoivilta. Nälkään viitataan muutamaan otteeseen näyttämällä kuinka vähän ruokaa kulhossa on. Ei paljoakaan. Vai enkö vain osannut nähdä elokuvan nälkää, kun omaa vatsaa täytti suklaakakun pala?

Kirjathan kertovat aina enemmän. Niin tälläkin kertaa. Se ravisteli enemmän kuin elokuva, mutta en osaa sanoa oliko se elokuvan vika vai, että olin lukenut kirjan ensin? Tai kenties ennakko-odotukseni olivat suunnattomat, sillä olin niin pitkään odottanut näkeväni elokuvan! Harmitti hieman.

Ehdottomasti kuitenkin suosittelen lämpimästi katsomaan elokuvan! Se on kaunis, ja tarina lohduttoman surullinen. Niin monen kohtalo Kambodzassa oli vastaava tai paljon, paljon kauheampi.

Elokuva on nähtävissä vain Netflixissä - sinne siis!

Ps.

Kirjan voi tilata ainakin TÄÄLTÄ.

+

 Enemmän punaisista kmereistä olen kirjoittanut kidutusvankila, Toul Sleng, S-21:n yhteydessä sekä Kansallismuseo-jutun yhteydessä.

 

Kuvat, Netflix.