Kep - HURJA telttaseikkailu!

 Tuntuu kuin koko ajan olisi loma! Koulun kalenteriin on siroteltu yhteensä seitsämän (!) lomajaksoa kesäloman lisäksi. Kolme niistä on pitkähköjä sellaisia eli noin kahden viikon mittaisia. On siis tullut lomailtua, ja edessäkin on vielä yksi pidempi lomapätkä ennen kesälomaa,)

Naapurimme Paloma kera entisen naapurimme Julietten päättivät järjestää talvilomallemme edes hieman lisäpuuhaa - telttaretken Keppiin. Innolla ilmoittauduimme mukaan (tungin itseni sinne siis myös,).

Lomaviikkojen ensimmäisenä torstaina istuimme aamukahdeksalta bussiin, kolme aikuista ja viisitoista lasta sekä yksi koira.

Kep on Phnom Penhin lähin rantakaupunki. 50-luvulla sitä kutsuttiin Aasian Rivieraksi. Rantabulevardin varrella oli kauniita kolonilaistyylisiä huviloita sekä modernejä 50-luvun arkkitehtuurin helmiä. Rantaviivaa mittailemassa saattoi nähdä jopa filmitähtiä Ranskasta. Tänä päivänä Kep on yhä suosittu paikallisten keskuudessä, mutta turistit kansoittavat mieluummin Sihanoukvillen rannat kuin Kepin. Vanhoista huviloista on kunnostettu vain murto-osa ja loput rapistuvat surullisina pikkuhiljaa paikoilleen. Monia huviloista ei ole haluttu edes myydä eteenpäin Cambodian rankan lähihistorian tähden - taloissa uskotaan kummittelevan tai sitten omistajasuvusta ei ole ketään jäljellä.

Useamman tunnin köröttelyn jälkeen saavuimme retkikohteeseemme, Holday Campukselle. Paikka on lapsen unelma telttailukohde! Iso nurmikenttä on perinteisten keinujen lisäksi täynnä mitä ihmeellisimpia härpäkkeitä. Ja tietenkin NE TELTAT!

Jokaiselle päivälle oli suunniteltu omaa ohjelmaa; perhosfarmi, paikalliseen kouluun tutustuminen, rantaleikkejä, kasvien istutusta, aarteenetsintää, askartelupajoja, vesisotaa ja ranskalaisen Lulun upeat työpajat.

Iltaisin kokoonnuimme nuotion ääreen kuuntelemaan Lulun lukemia iltasatuja ja mutustelemaan Nutella-leipiä.

Iltaisin, kun lapset olivat nukahtaneet telttoihinsa, ja generaattori lopetti sähkön jauhamisen oli ihana astua itse ulos teltasta ja ihmetellä avaruuden loputtomuutta. Tähtitaivas oli kuin tumma valopistein pilkutettu kansi leirialueemme päällä.

Lähes haavereittakin selvisimme. Pepaa, hupsua koirakaveriamme, puri pieni skorpioni. Onneksi olin napannut Suomesta kuljettamani kyypakkauksen matkaan mukaan. Pala kinkkua ja humps, johan alkoi tassun turvotus laskea.

 Ruokahuollosta vastasi leirintäalueen palkkaama tiukkailmeinen kokki. Juliette ja Paloma olivat ostaneet ruuat ja ohjeistaneet menuun suhteen keittiöihmeemme. Ihme todellakin, sillä hän kokkasi koko väelle murkinat yhdellä kaasupullonliekilla ja yhdellä hiilillä toimivalla "savihellalla". Itse "keittiö" oli pihalle kyhätyssä aaltopeltimökissä. Tosin maalla tämä on yleinen tapa kokata eli hänelle tuttua puuhaa.

Minä vastasin askartelutädin roolista eli teimme lasten kanssa upean kaupungin papereilla. Rakastan lasten pohjatonta mielikuvistusta! Kun heille antaa välineet ja perusohjeistuksen siitä, mitä ollaan tekemässä, he vievät sen aina paljon pidemmälle, keksien koko ajan uusia ihania juttuja! 

Juliette oli valmistellut beibeille mahtavan aarteenmetsästyksen! Siinä vierähti muutamakin tunti heidän pohtiessaan ratkaisuja saadakseen lisää kartan palasia. Upea juttu!

Leiri päätettiin pulahduksella mereen ennen kuin bussikuskimme käänsi ratin kohti Phnom Penhiä.

Jos menomatkalla oli vauhdikasta menoa bussissa niin paluumatkalla oli aika lailla hiljaisempaa,))))

Monesta penkistä kuului vaimeaa tuhinaa ja krohinaa minareiden nukkuessa leiriväsymystään pois.

Kiitos kaikille ihanille matkaseuralaisille!