ylapalkki

ylapalkki

16 March 2018

Korkeasti koulutettu, sosiaalisesti kyvytön?


Alkuvuosi on kiitänyt vauhdilla ohi. Tammikuu kului sumussa kera loputtoman flunssan ja arjen pidellessä toisiaan kädestä kiinni tiukasti.
Jossain kohtaa sumusaareketta sain viestin valokuvaajatutultani, että Limkokwing yliopisto etsii pikaisasti tuuraajaa heidän muotivalokuvauksen kurssilleen. Edellinen opettaja oli lähtenyt sen ihmeemmin itseään selittelemättä.
Hain innoissani pestiä, sillä opettaminen on yksi niistä jutuista joista tykkään!
Pikakelauksella kursin kasaan näyteluennon luonnonvalosta muotikuvassa ja vedin luennon koulun testiryhmälle.
Sain paikan.
Aikaa ei ollut turhan paljon tuhrattavaksi sillä kuukaudessa piti vetää kahdelle muotisuunnittelua pääaineenaan opiskelevalle ryhmälle kolmen tunnin luennot kuudesti. Koneen ääressä istuin kotosalla tiiviisti valmistelemassa opintietä nuorille ja siinä välissä valmiiksi kursittuja luentoja vedin oppilaille.

Ennen ensimmäistä luentoja tajusin, että yliopistolla ei ollut hajuakaan, mitä edellinen vetäjä oli opettanut. Pyysin myös oppilaita lähettämään aikaisemmin tekemiään tehtäviä minulle näytille, jotta pääsisin kärryille heidän osaamisestaan. Sain muutaman. Tuntui kuin kukaan ei osaisi mitään, mikä liittyy kameran käyttöön muotikuvasta puhumattakaan. Aloitimme siis perusasioista.
Kuukauden aikana kävimme läpi kameran käytön ja kuvaamisen perusasiat, luonnonvalon, studiokuvauksen, muodin kuvaamisen lokaatiossa ja kuvankäsittelyn perusteet. Nämä kaikki kera harjoitusten.
Noin puolet oppilaista oli todella motivoituneita ja toinen puoli jotain nollan ja puolivälin välimaastossa.
Lopputulema kuukaudesta lyhyesti: kolme reputtanutta, paljon upeita onnistumisia, ja ennen kaikkea viihdyin oppilaiden kanssa aivan super hyvin.
MUTTA se itse yliopisto onkin sitten varsinainen mysteeri minulle tai sen opettajakunta! Yhteyshenkilöni oli päällisin puolin ”lupsakka” nainen. Ilmeisestikin ainoa, joka kykenee kommunikoimaan ulkopuolisten kanssa.
Kaikki muut kokemukseni henkilökunnasta ovat lähinnä ahdistavia muutamaa paikallista työntekijää (opettajat ovat lähinnä muualta kuin Kambodzasta) lukuun ottamatta.
Aamuisin ei tervehditä vaan tuijotetaan näyttöä.
Iltapäivisin ei toivoteta näkemiin vaan tuijotetaan näyttöä.
Kun kaipaat apua (ja kysyt sitä paikan angstisimmalta tyypiltä tietämättäsi) saat heikosti tukahdutettua vihaa päällesi (ja apu jää saamatta =>kysyin, mistä löytäisin koulun teknisestä tuesta vastaavan henkilön).
Lähes kaikki kohtaamani tilanteet opettajakunnan kanssa olivat kiukun ja vihan sävyttämiä. Sain jopa melkein riidan aikaan ”kolleegan” kanssa, koska naamallani kuulemma näkyi asennevamma (varmaan näkyikin, sillä siinä vaiheessa olin jo todella kiukkuinen).
Pieni, mutta minua suuresti häiritsevä asia oli myös meilinvaihto. Mikään viesti ei ala tervehdyksellä puhumattakaan lopputervehdyksestä. Mitätöntä, mutta lopulta ahdistavaa, kun kaikki kommunikointi oli niin sosiaalisesti kyvytöntä.
Viimeisenä päivänäni, kun olin tekemässä paperitöitäni (ja niitähän oli todella paljon!) valmiiksi ensimmäinen opettaja lähestyi minua vapaaehtoisesti esitelläkseen itsensä. Ehkä huomenen huuteluni tuotti lopulta tulosta. Ehkä.

 Kysyin ”lupsakalta” yhteyshenkilöltäni muutama päivä sitten sähköpostitse voisiko hän kirjoittaa pienen lapun olostani yliopistolla sillä ajattelin vielä hakevani toiseen paikkaan vetämään valokuvauksen kurssia ennen kesän paluuta Suomeen.
Vastaus oli: Emme todellakaan kirjoittele mitään suosituksia näin pienestä olosta täällä!
Arvostus kohdillaan. Kuukauden työpanos nollattu ja dissattu sataprosenttisesti. Kiitos-sanaakaan ei ole mainittu missään vaiheessa ”Limkokwing-matkaani”. Lienee kiellettyjen sanojen joukossa oppilaitoksessa. 

Siitäkin huolimatta:
Kiitos Limkokwing, tämä oli opettava kokemus.

PS. Jotenkin olen alkanut myös ymmärtämään edeltäjääni, joka vain katosi.
 PPS. KIITOS UPEILLE OPPILAILLE!
You were GREAT!

+ Yulianna! Always just FAB!!
Budjettiahan ei ollut mihinkään eli hän tuli meille malliksi koko päiväksi maksamallani lounaspalkalla.

No comments:

Post a Comment