Koti kaukana kotoa - Paloma

(In english you'll find the text HERE.)

Lastenoikeuksien asiantuntija

Paloma Martinista tuli orpo 5-vuotiaana hänen menettäessä vanhempansa ja molemmat veljensä onnettomuudessa. Onneksi suku oli tiivis ja valmis ottamaan hänet siipiensä suojaan. Lapsuuden kokemukset ovat olleet yksi tekijä, miksi hän opiskeluaikoina erikoistui nimenomaan lasten oikeuksiin politiikan ja kehitysyhteistyön opinnoissaan.

Paloma oli jo nuorena varma, että Espanja ei ole se paikka jossa hän tulee työtään tekemään. 

28-vuotiaana hän pakkasi laukkunsa halunaan löytää uusia kulttuureja, paikkoja ja avuntarpeessa olevia ihmisiä sekä ymmärtääkseen maailmaa paremmin. Ensimmäinen kohdemaa oli Makedonia, jonka jälkeen Paloma on asunut viimeisen viidentoista vuoden aikana niin Ivory Costilla, Italiassa, Angolassa, Guineassa, Filippiineillä, Guatemalassa, Marokossa, Mauritaniassa kuin Päiväntasaajan Guineassa sekä nykyisessä kotimaassaan Kambodžassa. Makedoniassa Paloma tapasi avopuolisonsa Alberton, mutta isoimman jäljen on häneen jättänyt Ivory Coast.

Työskentely Afrikassa oli Paloman lapsuuden haave. Ivory Coastilla hän työskenteli orpojen entisten lapsisotilaiden parissa. Siellä hän tajusi kuinka vaikeaa elämä voi olla. Aika Ivory Coastilla jäi vain yhteen vuoteen, sillä sota muutti suunnitelmat. Vaarallinen evakuointi sodan jaloista jätti ikuisen jäljen puhumattakaan siitä, että vain länsimaalaiset evakuoitiin ja taakse piti jättää paikalliset ihmiset ja lapset joiden kanssa hän oli tehnyt työtä.

Italialaisen avopuolison Alberton tie on ollut hyvin samankaltainen Paloman kanssa. Useimmissa kohdemaissa he ovatkin olleet yhdessä, ja lapsetkin ovat syntyneet ”matkan varrella”.

Pitkäaikaisin koti heillä on ollut juurikin Kambodžassa.

Kotimaastaan Paloma kaipaa eniten ihmisten tapaa puhua toisilleen, silmiin katsomista ja kohteliaisuutta sekä tietenkin lähisukuaan. Paluusta Eurooppaan on ollut perheessä puhetta hyvin vähän. Vain silloin, kun Paloma ja Alberto tuntevat itsensä hyvin väsyneiksi, he pohtivat muuttoa joko Italiaan tai Espanjaan.

Paloman verratessa Kambodžaa muihin asumiinsa paikkoihin, hän huomaa suurimman eron paikallisten ystävien määrässä. Täällä niitä on nolla, kun kaikissa muissa maissa ystävystyminen paikallisten kanssa tuntui helpolta ja luontevalta. Hän ei kuitenkaan suoraan laita sitä kambodžalaisten piikkiin, sillä hänen elämäntilanteensa on täysin erilainen täällä kuin aikaisemmissa asuinpaikoissa. Tällä hetkellä hektisen perhe-elämän ja työn sovittamisen kanssa kuluu suurin osa ajasta ja energiasta. Paloma on myös huomannut, että iän karttuessa, hän ei enää ole ehkä niin ”ennakkoluuloton” tutustuja kuin nuorempana.

Jos ystävystyminen tuntuu Kambodžassa hankalalta niin paikallisten rauhallisuudelle, tilanteessa kuin tilanteessa, Paloma antaa kuitenkin paljon arvoa. Alussa hänellä oli tosin hieman vaikeuksia tämän paikallisten rauhallisuuden kanssa suhteessa omaan espanjalaiseen temperamenttiinsa.

Kambodžassa hänet on yllättänyt täysin kuinka helppoa täällä on elää perheellisenä. Arjen asiat sujuvat ja ihmiset hymyilevät aidosti paljon. Yllätykset ovat olleet lähinnä positiivisia.

Paloman suku oli aina tiennyt hänen lähtevän maailmalle jonakin päivänä. Vain kahdesti he ovat pyytäneet häntä palaamaan Espanjaan: Ivory Coastin tapahtumien jälkeen sekä ensimmäisestä raskaudesta suvulle kerrottaessa. Paloman perhe halusi lapsen kasvavan turvallisessa ja tutussa maassa. 

Paloma perheineen käy Euroopassa kerran vuodessa, ja muulloin yhteyttä pidetään yllä Skypen välityksellä.

Palomasta parasta antia maailmalla asumisessa ovat olleet juurikin ”kaikki nämä vuodet poissa”. Hän on oppinut kunnioittamaan toisia ihmisiä, rauhallisuutta ja  hymyilemään paljon. Parasta hänen elämässään juuri nyt ovat lapset ja Alberto. 

Lapsilleen hän haluaisi vielä näyttää Afrikan, jonkun rauhallisen maan sieltä. Arjen, jossa osataan elää, uskoa huomiseen ja järjestää juhlat kurjuuden keskelläkin iloiten pienistä asioista.

Paloma suosittelee uuteen kulttuuriin muuttamista ihmiselle, joka osaa olla nöyrä maailman edessä, rakastaa uuden oppimista ja löytämistä.

Kysyttäessä mitä pitää ottaa huomioon muuttaessa uuteen maahan, Paloma huudahtaa hädissään: ”Tähän en osaa vastata, koska en ole käytännöllinen ihminen!”

BIO/

Syntynyt 1972 Espanjassa, Madridissa.

Perhe: mies Alberto, maajohtaja NGO,  s. 1963, lapset Maya s. 2007 ja Andre s. 2009 sekä koira Pepa s. 2013.

Koulutus: politiikka ja kehitysyhteistyö Madridin  yliopistossa, erikoistunut lasten oikeuksiin ja hallintoon.

Työnantaja: CIAI – Centro Italiano Aiuti all'infanzia, maajohtaja.

Kielitaito: espanja, ranska, italia ja englanti.

Asunut Phnom Penhissä kesäkuusta 2010.

Harrastukset: teatteri, kirjoittaminen ja lukeminen.

MOTTO

Asiat joita et anna muille, menetät.

Phnom Penh -suositukset

1.      S21 / Kansanmurhamuseo

2.      Kävele, ota tuk tuk, ime kaupunkia, katso ja ihmettele sitä

3.      National Museum

Kambodža-suositukset

1.      Angkor Wat

2.      Kep

3.      Koh Rong / Koh Rong Samloem

Koti kaukana kotoa - Juliette

(In english you'll find the text HERE.)

Takana on kohta yksitoista kuukautta ilman Suomea ja sitä oikeaa kotiamme. Emme ole ainoat täällä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa. Alla Julietten perheen tarina ja muutama muu ihana nainen seuraa myöhemmin perästä. Kiitos ihaNAISET!

Korkeasti koulutettu kotiäiti

Juliette Wiliamsonin maailmanvalloitus alkoi jo lapsuudessa nelilapsisen perheen asuessa yhteensä yhdeksän vuotta niin Nigeriassa kuin Marokossa vanhempien työn vuoksi. Aikuisuus ei ainakaan ole hänen matkustusintoaan laskenut. Ensin opinnot veivät Julietten Canadaan ja myöhemmin rakkaus 28-vuotiaana Espanjaan.

Espanjassa Juliette perusti perheen arkkitehtimiehensä Jaimen kanssa. 

Nuorimmaisen lapsen, Sanchon, ollessa vasta kolme kuukautta, perhe pakkasi omaisuutensa ja muutti Vietnamiin, Da Nangiin. Vietnamissa vuosia kertyi yhteensä neljä ja kotikaupunkejakin kolme.

Alussa Vietnam tuntui kuin olisi saapunut toiselle planeetalle. Juliette uskoi olevansa valmistautunut muutokseen jo lapsuutensa ja nuoruutensa asuinpaikkavaihdosten myötä, mutta toisin kävi. Pienen vauvan tarpeiden täyttäminen oli  haastavaa. Maaseutumaisessa Da Nangissa oli lähes mahdoton löytää vaippoja, sokeroimatonta maitoa tai lakanoita. Kaikki puhuivat vain vietnamia, joten kommunikointi oli alussa työlästä. Ensimmäiset kolme kuukautta olivat vaikeita, kulttuurishokin sävyttämiä päiviä. Alun ankeuden jälkeen Juliette alkoi hahmottamaan alueen hyvät puolet; kaunis maaseutuluonto, maukas ja puhdas ruoka sekä ystävälliset ihmiset. Alussa tosin paikalliset käytöstavat tuottivat suurta hämmennystä pienten lasten äidissä. Tuntematon ihminen saattoi ottaa lapsen sylistä omaansa kysymättä sen kummemmin lupaa.

Puolen vuoden kuluttua Jaimen työnantaja päätti sulkea Da Nangin projektin.

Jaime sai työtarjouksen Mexico Citystä. Meksiko ei perhettä suuremmin innostanut, mutta erittäin korkea palkkatarjous sai heidät vakuuttuneeksi kokeilemaan mantereenvaihtoa. Mies lähti kuukautta aikaisemmin järjestämään asioita sinne, ja Juliette paketoi Vietnamin kodin varastoon.

Mexico City oli iso, levoton paikka Da Nangin uneliaan maaseutukaupungin jälkeen. Juliette tunsi suurta turvattomuutta koko ajan. Lasten kidnappauksista varoitettiin, ja mihinkään ei uskaltanut mennä ilman vartioita.

Korruptio oli kaikkialla, ja erityisesti Jaimen vetämä rakennusprojekti tuntui olevan sen riivaama.

Nuorin lapsista, Sancho, alkoi saamaan öisin paniikkikohtauksia unissaan. Yöt menivät lapsen rauhoittelussa ja uudelleen  nukuttamisessa.

Perhe päätti lähteä kolmen kuukauden jälkeen takaisin Vietnamiin ilman tietoa työstä tai toimeentulosta. Vietnam ja tulottomuus voittivat turvattomuuden ja ison palkkapussin.

Perhe muutti Hoi Aniin ja aloitti oman yrityksen, joka tarjosi niin sisustus- kuin muutakin kodin muutostyösuunnittelua. Tulot olivat pienet, sillä paikallisilla ei ollut varsinaisesti rahaa maksaa palvelusta. Monet ottivatkin ideat käyttöönsä oma-aloitteisesti.

Lopulta Jaime sai työn, mutta sen myötä kotikaupunki muuttui jälleen. Edessä oli muutto Ho Chi Minh Cityyn. Tämä oli suuri muutos monessakin mielessä; perhe sai jälleen sairasvakuutuksen, taideriennot ja elokuvat eli normaali kaupunkielämä oli jälleen saatavilla. Myös Jaimen itsetunnolle muutoksella oli suuri merkitys. Vuoden kuluttua sama yritys tarjosi hänelle paikkaa Phnom Penhissä. Edessä oli jälleen muutto.

Perheelle maan ja kaupungin vaihdos on ollut suuri muutostekijä. Lapset ovat nyt oikeassa koulussa kotikoulun sijaan. Tämä on tarkoittanut myös Juliettelle isoa muutosta: omaa aikaa! Oman uran kehittäminen  on ollut täysin taka-alalla lasten syntymän jälkeen kuten myös harrastukset. Nuoruuden vanha rakkaus, teatteri, on herännyt Phnom Penhissä henkiin jälleen. Hän näyttelee vakituisesti ranskankielisessä ryhmässä, La troupe francophone de Phnom Penhissä.

Kambodžassa on yhä käynnissä oikeudenkäynnit Kmer Rougen –sortoaikakauden johtoa vastaan. Juliette on laittanut itsensä avustajalistalle ja toivoo pääsevänsä tarvittaessa auttamaan oikeudenkäynneissä.

Juliette on poikkeuksellinen maahamuuttaja Kambodžassa, sillä hän hoitaa niin kodin työt kuin lapsetkin itse. Phnom Penhissä on yleistä, että kotiäiditkin palkkaavat lastenhoitajan sekä siivoojan avukseen.

Kotimaastaan Ranskasta Juliette ikävöi kulttuuria, juustoja, sukulaisiaan ja ystäviään. Ikävöintiä on tarttunut matkaan muistakin entisistä kotimaista kuten marokkolainen vieraanvaraisuus, spontaanisuus, couscous sekä minttutee mahtuvat kaipuulistalle sekä espanjalainen tapaskulttuuri.

Julietten verratessa Vietnamia Kambodžaan, hän toteaa Phnom Penhissä maahanmuuttajien elävän helpommin “expat-kuplassa” kuin Vietnamissa: torit vaihtuvat supermarketteihin ja pyörä tuk tukkiin. Vietnamissa oli turvallista syödä jopa katukuppiloissa, kun taas Phnom Penhissä hygieniataso on huomattavasti alhaisempi. Vietnam on myös ylpeämpi omasta maastaan ja haluaa olla omavarainen, kun taas Kambodžassa kaikki tuntuu olevan kaupan.

Kaikkien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeenkin kotimaahan on oma kaipuunsa. Paluuta Ranskaan perhe suunnittelee muutaman vuoden sisällä, jotta lapset ehtisivät muodostaa kaveriverkostonsa ennen varhaisaikuisuutta.

Haaveissa on oma paikka maaseudulla, turvasatama johon voi aina palata vaikka perhe lähtisikin uudelleen matkaan palaamisen jälkeenkin. Salaisena haaveena olisi vielä kokea arkea Afrikassa perheen kanssa.

Vaikka lapsuudesta on paljon ihania muistoja niin ennen lasten syntymää Juliette kuitenkin tunsi itsensä oudoksi ja juurettomaksi. Vanhemmiten hän on kuitenkin alkanut arvostamaan entistä enemmän vanhempiensa ratkaisuja. Juliette on saanut mahdollisuuden tutustua uusiin kulttuureihin, nähdä useita tapoja elää ja olla, ja saman hän on halunnut lopulta välittää myös omille lapsilleen.

Parasta juuri nyt on Julietten mielestä yhdessä kokemisen riemu perheenä niin arjessa kuin eksoottisissa lomapaikoissakin. Verrattaessa Eurooppaan nautittavaa on myös vapaus arjessa niin pukeutumisessa kuin tekemisessä. Phnom Penhissä kun ei ole pahemmin sääntöjä tai rajoitteita.

Uhkaavia tilanteitakin on ollut, tosin vain muutama, kuten laukun varastaminen. Juliettea kuitenkin huolestuttaa prostituution kasvaminen ja sen synkimmän puolen eli pedofilian lisääntyminen Kambodžassa. Kuten myös korruptio on laajaa, jokapäiväistä. Vietnamissa hän ei tuntenut oloaan koskaan turvattomaksi toisin kuin täällä.

Juliette suosittelee lämpimästi muuttoa uuteen maahan ja kulttuuriin joustavalle, uteliaalle, avoimelle, seikkailunhaluiselle ja haasterakkaalle ihmiselle. Ennen lähtöä kannattaa hieman pohtia kuinka valmis on ”unohtamaan” vanhat rajat ja tavat, avaamaan mielensä uudelle ja tuntemattomalla. Pieni etukäteen tehty pohdiskelu auttaa ongelmien ilmaantuessa. Ja niitä aina ilmaantuu!

BIO/

Syntynyt 1977 Ranskassa, Nantesissa.

Perhe: mies Jaime, arkkitehti, s. 1978, lapset Amaya s. 2009 ja Sancho t. 2010.

Koulutus: Psykologi, opiskellut Ranskassa ja Canadassa, erikoistunut kriminaali- ja oikeusspykologiaan, toinen tutkinto psykologia markkinointitutkimuksessa ja viestinnässä.

Työnantaja: kotiäiti.

Kielitaito: ranska, englanti, espanja sekä arabia ja vietnam.

Asunut Phnom Penhissä huhtikuusta 2015 alkaen.

Harrastukset: teatteri ja zumba.

MOTTO

Ei ole vain yhtä tapaa elää, ei  sitä oikeaa yhtä tapaa.

Phnom Penh -suositukset

1       Riverside illalla (lähellä Royal Palacea esim)

2       Silk Island / Koh Dach

3       Vuokrata vene illaksi ja syödä illallinen Mekong-joella

Kambodža-suositukset

1       Angkor Wat

2       Mondulkiri

3       Koh Rong