ylapalkki

ylapalkki

29 January 2017

Helvetti

Huhtikuun 17. vuonna 1975 Phnom Penhiin marssivat punaisten kmeerien joukot sisällissotaan väsyneen kansan hurratessa katujen varsilla. Riemu loppui jo muutaman tunnin kuluttua, kun ensimmäiset korttelit saivat tyhjennyskäskynsä. Käytännössä koko kaupungin väestö laitettiin matkaan kohti agraariyhteiskuntaa. Kaupunki haluttiin tyhjentää kokonaan, jotta "epäilyttävästä" aineksesta päästäisiin eroon. Pol Potin (veli numero 1)  julma hallintokoneisto halusi päästä eroon niin koulutetusta väestöstä kuin taiteilijoista ja itseasissa kaikista joihin voisi kohdistaa minkäänlaista epäilystä uskottomuudesta aatteelle. Kansa siirrettiin pakkotyöleireille maaseudulle. Perheet erotettiin usein toisistaan. Lapset sijoitettiin omille leireilleen, joista osa oli lapsisotilaskoulutusleirejä. Sairaanhoitoa ei ollut, sillä lääkärit ja hoitajat teloitettiin. Koulusysteemi ajettiin alas (myös opettajat teloitettiin), ja ainoa opetus minkä lapset saivat oli propaganda: "Angkar on suuri, Angkar on mahtavin." Kaikki hiemankin epäilyttävät teloitettiin julmasti. Kuolemaksi olivat myös kulkutaudit ja nälkä. Arviolta 2 miljoonaa ihmistä kuoli/tapettiin eli 25 % kansasta! Joukkohautoja on löytynyt noin 25 000 ympäri maata.


Tuol Sleng - S21


Ystäväni Marian saavuttua Phnom Penhiin oli minunkin aika vierailla paikassa, jossa en välttämättä edes haluaisi vierailla; Tuol Sleng, entinen koulu, salainen vankila koodinimeltään S-21. Vankilan läpi kulki neljässä vuodessa arviolta jopa 20 000 ihmistä, joista 7 selviytyi hengissä (tiedetyt selviytyjät). Kansanmurhamuseo (vankilan/museon nimi nykyään) sijaisee suhteellisen keskustassa tänä päivänä. Sisäänpääsymaksu on 6 dollaria, johon sisältyy kuulokkeet. Kulkureitin varrelta saa todella paljon tietoa (kuulokkeista). Reitin voi tehdä myös lyhennettynä, sillä itse pystyy määrittelemään, mitkä kohdat haluaa (kykenee) kuunnella.


Kierroksemme kesti yli kaksi tuntia. Alussa lähdimme liikenteeseen kahdestaan, mutta aika pian kumpikin meni sisälle "omaan tilaansa". Museo on hyvin raskas kokemus. Ihmisen julmuus ja kekseliäisyys sen suhteen on välillä käsittämätöntä, vaikeaa ymmärtää ja sulattaa. Tosin, esimerkiksi monet vartijat päätyivät itsekin lopulta pieniin vankikoppeihin ja teloitettavaksi jopa pienen rikkomuksen (esim. istui vahtivuorollaan) vuoksi. 
Raskainta oli nähdä lasten kasvoja vankien joukossa. Vankilan oli tarkoitus olla valtion vihollisten (koulutettu väki, munkit, opiskelijat) kuulustelukeskus, mutta myös kokonaisia perheita teloitettiin. Vangeilta haluttiin saada tunnustuksia ja nimiä "petollisista" kanssakulkijoista kiduttamalla. Vangin keskimääräinen viipymisaika vankilassa oli kolme kuukautta. Alussa vangit teloitettiin siellä myös, mutta hautaamistilan loputtua teloittaminen siirrettiin kaupungin ulkopuolelle viidentoista kilometrin päähän Choeung Ekiin, kuoleman kentille.
Kuvamateriaali on paikoin todella rankkaa. Erityisesti Vann Nathin (yksi harvoista selvityjistä) vahvat maalaukset vankilan julmasta arjesta, kidutuksista, nöyryytyksestä ovat ravistavia. Myös viimeisinä tapettujen vankien löytämistilanteessa otetut valokuvat ovat raskaita ja onneksi mustavalkoisia. Vietnamilaiset sotilaat löysivät vankilan vallattuaan kaupungin. Vain muutama lapsi löytyi elossa, ja muut neljätoista viimeistä vankia oli puukotettu vuotamaan kuiviin vartijoiden paettua vankilasta kiireellä. Näiden neljäntoista tuntemattoman uhrin haudat ovat vankilan pihalla.


Astuttuamme ulos vankila-alueelta takaisin paahtavaan aurinkoon heti ensimmäinen tuktuk -kuljettaja kysyi toiveikkaasti: "Kuoleman kentille?". Hädin tuskin saimme sanottua ei kiitos. Ajatus kierroksen jatkumisesta heti saman aiheen tiimoilta tuntui aivan liian ahdistavalta. Kierros kansanmurhamuseossa vaatii paljon hengittelyä vierailun jälkeen. Seuraavat vieraamme saavat mennä museoon ilman minua.



Katujen 113 ja 350 kulmauksessa. 



Paikka ei missään nimessä sovellu lapsille.



26 January 2017

Paratiisi

Aikakone päälle ja matkaan! Marraskuussa pojilla oli viikon "vesiloma" (vesifestivaalit Phnom Penhissä). Päätimme paeta kaupungin hälinää ja siirtää uikkarimme hiekkarannalle. Monen tunnin netissa surffailun tuloksena varasin meille bungalowit Koh Rong Samloemin vaalealta hiekalta.


Mies puolestaan varasi meille auton ja kuljettajan! Luksusta! Bussilla pääsee perille mainiosti myös, mutta koska tämä oli meidän ensimmäinen reissumme pääkaupungista pois, hän ajatteli näin koko matkan sujuvan lupsakammin. Ja sujuihan se. Auto kuljettajineen mennen tullen oli 150 dollaria yhteensä.  Parempi bussi olisi ollut 15 dollaria per henki per suunta eli 30 dollaria kalliimmaksi vain tuli chaufföörin kanssa!


Matka Sihanoukvilleen keski noin kuusi tuntia lounas- ja pisutaukojen kanssa. Vaikka kilometrejä ei matkassa kovinkaan kertynyt, aikaa sitäkin enemmän. Tiet ovat suhteellisen huonoja, kaksikaistaisia, jotka kulkevat yhden jos toisenkin kaupungin ja taajaman läpi.
Matkan kamalin osa oli kuitenkin pikalauttamatka (umpinainen sardiinipurkki, mikä poukkoili laineilla vapauteen haluava fisu), jossa ei pahemmin kyennyt maisemista nauttimaan. Sekin kesti parisen tuntia. Meillä sentään vatsat piti, mutta monella muulla ei! Kokonaismatka-ajalla oli lentänyt Bankokista Suomeen,)))


Mutta se oli kaiken vaivan arvoista!


Edessämme oli suunnattoman kaunis ja iso Saracenin lahti täynnä vaaleaa hiekkaa ja kirkasta vettä. "Sardiinipurkkimme" rantautui lahden toiseen päähän, joten meillä oli aikamoinen kipsuttelu edessä aikaa vastaan omaan majapaikkaamme lahden keskelle ennen pimeyttä.


Ensimäinen asia to do -listallamme oli kastautuminen. Se jouduttiin hoitamaan kuunvalossa, mutta poikia tuo ei haitannut. Tämä oli heidän ensimmäinen kertansa lämpimässä meressä! Veden suolaisuus ei aluksi saanut kovinkaan positiivista palautetta, mutta kaikki muu oli I h a N a A!


Aika saarella kului lähinnä vedessä ja hiekassa. Ihanaa!

Kaikki erikseen ostettava oli hieman kalliimpaa, mutta ihmekös tuo, kun vettä pitkin tavarat kulkee. Vain yhdet jätskit ostettiin, kun olivat niin monta dollaria (ja lopulta puoliksi sulaitakin,).


Ottaen huomioon, että olimme tuolloin asuneet Kamputseassa heinäkuun lopusta, näimme todella monia tuttuja kasvoja. Tuntui kuin "koko" Phnom Penh olisi samalla saarella kanssamme. 

Vastakkaiselle puolelle saarta olimme tehneet treffit entisten naapureidemme kanssa. Majapaikkamme läheltä lähti polku läpi saaren kohti Lazy Beachiä. Se oli ihana puolituntinen sädemetsän varjossa apinoiden huutoa kuunnellen. Saman matkan teimme muutamaan otteeseenkin, sillä ihastuimme laiskaan rantaan! Siellä oli mukavampi uida, koska ranta oli syvempi sekä poukaman reunoilla oli korallia snorklausihmettelyä varten, ruoka oli hyvää ja meno muutenkin mukavan laiskaa. Päätimme kaikki yhteistuumin palaavamme juuri tälle rannalle asumaan, jos vielä saareen olisimme tulossa.


Oma rantamme oli toki ihana myös! Iltaisin suurta huvia oli ihmetetellä miljoonia (en usko, että edes liioittelen,) pikkupikku rapuja rantahiekassa. Päiväsaikaan taas alkukauhistuksen jälkeen bongailimme meduusoja vedestä. Kauniita ovat kunhan eivät iholle joudu.


Hiekkalinnoja.


Snorklausta.


Toinen hauska paikka oli saaren toisessa päässä oleva vesiputous. Sen alapuolella oli allas uimista varten. Vesi oli tosin viileämpää kuin meressä, mutta siinä oli yksi iso etu puolellaan: se oli suolatonta!


Altaan vieressä oli pieni "kahvila", mutta pöytiä sai käyttää myös omien eväiden syöntiin. Paikalliset uivat muuten yleensä vaatteet päällä, erityisesti naiset. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa uiskennella paikallisten keskuudessa (eli sujauttaa edes paita pikkubiksujen päälle).


Suurta huvia oli myös katsella, kun eri seurueet kuvasivat muistojen albumiin kuvia. Moni oli pukeutunut ihan sitä varten erityisesti. Nuorilla neidoilla oli trendina valkoiset, kauniit pitkät hameet. Haluan oman!




Oma bunglowimme (Orchid Resort) oli hieman parhaan aikansa jo nähnyt eli keittiössä ei ihan hirveästi vaivaa nähty. Onneksemme löysimme sadan metrin päästä hauskan ranskiksen ylläpitämän ravintelin, jossa söimmekin sitten joka ilta. Paikan ehdoton vetonaula oli kuitenkin biljardipöytä, tai siis poikien mielestä oli.



Kalastusreissulle olisimme halunneet vielä, mutta aika loppui kesken. Olisi ainakin yksi hyvä syy palata saarelle,)



Lisäinfoa saaresta löytää TÄÄLTÄ


PS. Saarelta löytyy myös poliisi, ei huolta!


PPS. Naapurisaari Koh Rong on myös mainio sanovat, hieman isompi ja vauhdikkaampi.




18 January 2017

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!


MITÄ!? Joko se meni??? 
No ainakin, toinen vielä jatkaa matkaansa, eikö? Siis.

Onnellista uutta vuotta allihuupat ja kaikki!!!


Siis valoa kohden mennään!


Aika taitaa sittenkin olla rajallinen käsite. Se menee, eikä paljon kysele: joko ehdit, teitkö, venytetäänkö päivää? Yli kuukausi on hurahtanut ilman sanan sanaa tahi kuvan kuvaa sukulaisille blogiin!
Lattian luuttauksen ja ruuanlaiton ohessa olen tehnyt hieman jopa töitä, etsinyt sitä joulua ja ottanut vastaan rakkaan ystävän Suomesta sekä turisteillut vielä lisää.


Ah, saanko esitellä: Miss Maria!!! Tervetuloa Kamputseaan (ja jo tervemenoakin,))))!


Joulufiilareita keräiltiin taloyhtiön kaikkien lasten yhteisvoimin askartelemalla sata metriä "joulunauhaa", lumihiutaleita sekä tonttuja. Mulla oli sen parin tunnin session jälkeen niiiiin hiki, mutta kannatti sillä koti tuntui huomattavasti jouluisammalta kunhan saimme levitettyä kaikki taiteet paikoillen!
Mama Yuliannan ilmeesta voimme päätellä, että paljon saatiin aikaiseksi,)))


Maria toi tullessaan Suomesta piparkakkutalon osaset, jotka yhteen yhytimme ja karkeilla koristelimme. Hyvä, että ehdittiin saada mökki edes valmiiksi ennenkuin termiitit iskivät ja pistelivät siitä puolet poskeensa!


Itse joulu vietettiin tienpäällä (ei tosin tuk tukissa koko aikaa,) eli kovasti jännitti kaikkia löytääkö joulupukki meitä. Ei löytänyt vaan lahjat odottivatkin vasta kotona!


Onneksi odottivat! Legohurmio iski ja hieman tullessaan tasoitti joulupöydän tarjoamaa ankeutta. Onneksi oli kuitenkin ruisleipää (kiitos Marian)!!!



Lomapäivät sujuivat mukavasti heitellessä vesikoreja, luistellessa, kirmatessa, huvipuistoillessa, ihastellessa naapurin Caramellia ja istuessa tuk tukeissa matkalla sinne sun tänne. Ihana joululoma!




Matkan varrelta on taas jäänyt taskuun monta kertomatonta tarinaa. Hahmottelin niitä hieman alle, jos vaikka PIAN saisin etsittyä kuhunkin kuvat ja kirjattua sanoja oheen.

Tätä siis olisi tulossa:

Paratiisi
Helvetti
Kookoskoulu
Ananasakäämä
V niin kuin vierailija
Tomppeli hukassa vai hukka temppelissa