“Jo hyvin nuorena olin
häikäistynyt väreistä ja muodoista,” aloittaa Chov Theanly tapaamisemme. ”Piirsin
kaikkialle kaikella mahdollisella: tikuilla hiekkaan, kivillä kivetyksiin,
hiilenpalasella puuhun,” hän jatkaa.
Theanly syntyi vuonna
1985 sodasta hitaasti toipuvaan maahan Kambodzan toiseksi suurimpaan kaupunkiin
Battambangiin. Hänen vietnamilaista syntyperää oleva kambodzalainen isänsä
palasi maahan maanpaosta vuonna 1979 Vietnamin sotajoukkojen mukana ja rakastui
Theanlyn äitiin.
Perheemme istuu Theanlyn
ateljeen lattialla. Hän opastaa poikiamme taiteilijan saloihin. Nuorimmainen
lapsistamme on valinnut piirustukseen lempiaiheensa, kakan. Ilmeenkään
värähtämättä Theanly tarttuu aiheeseen lempeästi.
Hänen ateljeensa
sijaitsee vanhempien asunnon toisessa kerroksessa. Huone on kapea ja pitkä,
kuten kmeriläiset asunnot useimmiten kaupungeissa ovat. Osa huoneesta on jaettu
seinällä asumiseen ja osa ateljeeksi. Maalaustelineen lisäksi huoneen seinille
nojaavat niin tyhjät kuin maalatut kanvaasit. Ikkunalaudan ovat valloittaneet
kalat akvaarioissaan.
Reilu vuosi sitten joulun
aikoihin veimme ystävämme Marian syömään Java Creative Cafeeseen Phnom
Penhissä. Mieheni oli jo aikaisemmin käynyt rouskimassa lounasta siellä ja todennut
sen kertaisen näyttelyn olevan mainion. Päivällisemme päättyi taulukauppoihin.
Minä nieleskelin hintaa, ja mies oli innoissaan uudesta taulusta.
Kotona taulu löysi
paikkansa rappukäytävämme ylätasanteelta. Nyt kotiin tullessamme meitä odottaa ”supersankari
munkkeineen”. Tarkka sivellintyö ja taulun kuva-aiheiden kontrasti ovat
sulattaneet pihin sydämeni kuukausien kuluessa.
Battambangiin päädyimme
viettämään kmeriläistä uutta vuotta. Aamiaisella mies totesi: ”Sen taulumme
tekijähän on täältä! Mitäs, jos laittaisin viestiä?”.
Theanly sai ensimmäiset
oikeat värinsä vuonna 1999 aloittaessaan enonsa Meng Leangin oppipoikana. Eno
oli vanhan ajan graafinen suunnittelija, jonka työkaluihin kuuluivat kynät ja
paperit, ei tietokonetta.
”En uskaltanut avata ensimmäistä väripakettiani
muutamaan päivään vaan tuijotin sitä kuin suurta ihmettä,” Theanly kertoo 2000
rielin (noin puolikas Amerikan dollaria) ensiväreistään.
Valmistuttuaan
ylioppilaaksi vuonna 2004 Theanly siirtyi enonsa hoivista valtion
harjoituskeskukseen opiskelemaan graafista suunnittelua. Mieli olisi halannut
Phnom Penhiin opiskelemaan taidetta Royal Art Schooliin, mutta se oli aivan
liian kallista nuorelle miehelle asumiskuluineen. Vuonna 2007 hän valmistui graafiseksi
suunnittelijaksi Battambangissa.
Theanly jaksaa
kärsivällisesti poikiemme kikattelut kakka-aiheisen piirustuksen saadessa lisää
väriä pintaansa. Hän näyttää pojille kuinka ”kuunnella värejä”, ja ihme ja
kumma myös pojat kuuntelevat.
Ateljeessa on yksi työ
jäljellä näyttelystä, josta meidän taulumme on, muutamia hänen ystäviensä
töitä, sekalainen määrä harjoitelmia ja keskeneräisiä maalauksia sekä hyvin
pölyinen läjä hänen erittäin vanhoja maalauksiaan.
Valmistumisensa jälkeen
Theanly löysin graafisen suunnittelijan paikan mainostoimistosta Phnom
Penhistä. Samalla hän aloitti lakiopinnot yliopistossa. Kandin paperit
taskussaan hän palasi Battambangiin vuonna 2011.
Seuraava vuosi oli
Theanlylle merkittävä sillä silloin hän aloitti uransa täysipäiväisenä
taiteilijana!
Nuorimmaisemme tarttuu
pölyiseen kanvaasiläjään innostunein sormin. Nostaessaan yhtä pientä
maisemataulua kaikkien nähtäville hän huudahtaa innoissaan: ”Saanko tämän?!”.
Ennen kuin ehdin toppuutella nuorta taidekeräilijää Theanly vastaa leppoisasti:
”Ilman muuta saat.”
Theanlyllä on ollut
yksityisnäyttelyitä kahdesti Java Creative Cafessa (2013 ja 2016) Phnom
Penhissä ja Singaporessa vuonna 2015 sekä viimeisin Pariisissa viime vuonna. Seuraava näyttely
tulee olemaan Hongkongissa, ja hän on saanut uudelleen kutsun myös Pariisiin.
”Näyttelykuvien maalaaminen
kestää helposti vuodenkin,” Theanly kertoo, ”mutta se on minulle vain ilo ja
nautinto, sillä tarvitsen hiljaisuutta ja taiteen tekeminen antaa minulle sen.”
Hän jatkaa vielä tovin mietittyään: ”Taide on minulle kieli, minun kieleni.”
PS. Ensimmäinen kuva on siipan ottama ja loput kirjottaneen.
No comments:
Post a Comment