Kotona riittää toki puuhaa, mutta pääkopalle se ei ole riittävästi pidemmän päälle. Siksi olen yrittänyt olla ahkera ja etsiä kovasti myös kamerakädelle töitä.
Aloitin istumalla koneen ääressä ja käymällä läpi kaiken mahdollisen, mitä vastaan tuli liittyen mainontaa tahi muotiin Phnom Penhissä. Viikon istuin ja kaivelin. Tulos oli jonkinlainen lista lehdistä, vaatemerkeistä ja mainostoimistoista. Kaikille laitoin lyhyen viestin, kera työnäytelinkkien, toivoen tapaamista.
Hiljaisuus.
Tapaamani ihmiset (ulkomaalaiset) toistivat samaa tarinaa: sähköposteihin ei vastata, puheluihin ei palata.
MUTTA kaksi vastasi: singaporelainen ja saksalainen. Viikon päästä toisesta tapaamisesta olin jo kuvaamassa Mode-lehteen!
MUTTA yksikään paikallisista ei vastannut. Uuden kierroksen jälkeen sain muutaman ympäripyöreän vastauksen (puhelimeen kukaan ei tunnu vastaavan,).
JOTEN hyppäsin tuk tukin kyytiin ja tein henkilökohtaisen kierroksen, sillä minulle oli kerrottu, että paras tapa lähestyä paikallisia ihmisiä on sopia tapaaminen kasvotusten.
KYLLÄ, kasvotusten ja mielellään seuraavaksi päiväksi, jotta ei ehdi unohtua!
MUTTA saldo oli nolla tapaamista! En päässyt koskaan etuovea pidemmälle. Kaikki lupasivat välittää viestini eteenpäin oikealle henkilölle kera esitteeni.
AIVAN hiljaista on ollut niillä rintamilla kuitenkin.
Vaikka välillä väsyn ja heitän sukset nurkkaan hetkeksi niin loppujen lopuksi olen aika jäärä eli en helpolla luovuta. Kuulin ihanalta naapuriltani Yuliannalta, että PPDW (Phnom Penh Designers Week) 2016 on lähestymässä. Se tarkoittaisi kolme päivää alan ihmisiä samassa tilassa! Sinne siis!
Varpaissa tuoreet lakat ja Marita Huurinaisen ihanat puukengät jalassa surautin keskiviikon näytökseen innokkaana (tai oikeastaan en niin innoissani, sillä olen maailman onnettomin kekkerityyppi).
Kolme iltaa minglasin ja kuvasin näytöstä samalla jaellen esitettäni vasemmalle ja oikealle. Tapasin mielenkiinoisia tyyppeja muodin saralta, mutta nähtäväksi jää, mitä käteen lopulta kellahtaa.
Ihmiset ovat todella sydämellisiä, mutta vilinää ja vilskettä sekä ihmisten kemioita plus kuka teki mitä ja kenen kanssa -härdelliä seurattuani totesin ringin olevan Suomen muotipiirejäkin "sisäsiittoisemmat".
Ensimmäisen päivän näytöksen jälkeen en ollut ihan varma, missä se muoti oli sillä niin tasapaksua ja tavanomaista käyttövaatetta heitti hurmaava suunnittelijakaksikko lavalle.
Toinen päivä oli omistettu miesten muodille ja kolmas naisten vaateparsille. Suureksi iloksini näistä kahdestä päivästä alkoi jo löytyä helmiäkin joukosta. Ylläolevan punaisen mekon voisin ottaa omakseni vaikka heti!
Ilokseni Mode Asia osti näytöskuvani seuraavaan numeroonsa! Palkkio on hiukea: 30 dollaria kolmelta päivältä plus kuvien purut ja esikäsittelyt. Kun summasta vähennän edestakaiset tuk tuk -ajelut kolmelta päivältä pois niin tuntipalkkioksi tulee varmaankin joku sentti. Eh.
Se ensimmäinen työ on siis jo ulkona. Kaupan päälle sain kannen, mikä oli ihana yllätys! Palkkio huikaisi eli se oli jopa 50 dollaria päivän työstä jälkitöineen (esivalinnat, esikäsittelyt sekä lopullisesten ruutujen kuvankäsittelyt).
Täällä ei varsinaisesti siis rahoiksi lyödä kauvaajanhommilla. Onneksi miehellä on palkkatyö! Mainospuolen hinnoittelua en osaa yhtään arvioida vielä sillä en ole saanut toistaiseksi yhtään tapaamista mainostoimistoihin(kaan).
Mutta tästä on hyvä jatkaa!
PS.
Lisää ensimmäisestä kuvauksesta löytyy TÄÄLTÄ.
PPS.
Näytösten merkit ovat:
Two wonders
Kosal Ou (Kool Us U)
Established
Kims
(ja toimivia nettisuvujanhan näillä ei kenelläkään ole, mutta onneksi edes FB-sivut suurimmalta osalta löytyy)
